Uskovainen = helpompi löytää se oikea?
Pääsiäinen on loppunut ja näytti erilaiselta eri henkilöiden luona riippuen siitä jos he ovat uskovaisia tai eivät. Jotkut ovat menneet kirkkoon, toiset eivät ole viettäneet ollenkaan. Suoraan puhuen tiedän vain miten kristityt viettävät pääsiäistä. Pääsiäinen on saanut minut ajattelemaan uskontoja ja miten ne liittyvät deittailuun. Onko helpompi löytää joku jos on todella uskovainen? Vai päinvastoin vaikeampaa?
En usko että olen koskaan deittaillut henkilöä joka on todella uskovainen. Olen sen sijaan meilaillut monen naisen kanssa jotka ovat sanoneet että he ovat uskovaisia. Kaikki näistä naisista ovat kertoneet uskostaan jo alkuvaiheissa kun olemme alkaneet juttelemaan. He ovat myös kysyneet vakavia kysymyksiä uskosta ja jos minä uskon Jumalaan. Olen mielestäni vastannut aika hyvin, olen kertonut etten ole niin uskovainen, mutta että monet arvoistani ovat samoja kuin kristinuskon. Olen esimerkiksi konfirmoitu ja voisin mennä naimisiin kirkossa. Mutta nämä vastaukset eivät yleensä ole riittäneet, sillä keskustelumme ovat aina loppuneet samalla tavalla:
– En usko että me sovimme niin hyvin yhteen.
Oho, olen ajatellut silloin. Sinun ei tule olemaan helppo löytää joku tämän päivän yhteiskunnassa. Se varmaan on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.
Mutta kun olen miettinyt asiaa tarkemmin olen ajatellut että ehkä heidän onkin päinvastoin helppo löytää joku. Syy siihen on, että he tietävät tarkalleen mitä he etsivät. Kun me ei-uskovaiset etsimme kumppania joka on hyvännäköinen, viisas, hauska, kiltti, älykäs ja tuhat muuta ominaisuutta, uskovaiset alkavat toisesta päästä etsintänsä – heille tärkeintä on että heidän tuleva kumppaninsa on uskovainen. Silloin ei ehkä ole niin monta ehdokasta jäljellä. Jäljelle jää muutama, mutta vahva, ehdokas joista valita!
Mitä mieltä te olette tästä? Haluaisin myös kuulla rakkaudesta joka on voittanut eri uskontojen välillä!
Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta, blogista, ehdotuksia aiheista joista voisin kirjoittaa tai muuta? Kommentoi!
Jos kaiken lähtökohtana on aito usko, niin ei kai se silti yksistään riitä? Sen lisäksi tarvitaan myös yhteinen näkemys tuon uskon toteutumisesta, yhteensopivat luonteet ja muu viehätys toista kohtaan? toista Itse en ole uskovainen, mutta lähden mielelläni liikkeelle toisen arvomaailmasta, siinä missä vastapuoli usein kyselee pituutta tai hiustenväriä. Se on joskus turhauttavaa. Valinnanvaraa todellakin on vähän, eikä se helpota asiaa. Vaikka se yksi ainut oikea riittää.
Arvomaailma on kuitenkin vahvempi pohja lähteä tutustumaan kuin hiusten väri. Ehkä meillä ei-uskovaisilla olisi vähän opittavaa arvomaailmakeskeisiltä uskovaisilta?