Sohvaperuna ja treenihullu – mahdoton yhtälö?

Voiko sohvaperuna joka rakastaa pikaruokaa seurustella henkilön kanssa joka treenaa monta kertaa viikossa ja rakastaa vihreitä smoothieitä? Voiko kasvissyöjä seurustella lihansyöjän kanssa tai voiko raitis seurustella viiniasiantuntijan kanssa? Miten tärkeää oikeastaan on, että valiomme ja kuntoilutapamme sopivat yhteen?

Satuin kuulemaan kun kaksi naista puhuivat bussissa tämän päivän terveyshysteriasta ja miten se sopii deittailuun. Tältä heidän dialoginsa kuulosti:

Nainen nro 1: ”En koskaan pystyisi seurustelemaan henkilön kanssa joka treenaa joka päivä ja syö vain kanaa ja parsakaalia! Ja minun pitäisi syödä yksin kaikki sipsit kun katsomme telkkaria, miten kivalta se kuulostaa?”
Nainen nro 2: “Tiedän, en ymmärrä miehiä jotka sanovat etteivät he voi juoda lasin viiniä, koska se ei sovi heidän ruokavalioonsa. Kuinka tylsä voi oikein olla?”
Nainen nro 1: “Minulla on kaveri jonka poikaystävän piti muuttua vegaaniksi kun hän muutti kaverini luo. Hän syö salaa hampurilaisia McDonaldsissa kun hänen tyttöystävänsä ei ole mukana!”

…..

Minun oli pakko hymyillä kun kuulin heidän keskustelevan. Pystyin samaistumaan niin hyvin – miten oudolta voi tuntua kun tapaa jonkun jolla on ihan eri ruokatottumukset.

Yksi eksäni vihasi liikuntaa, poltti puoli pakettia päivässä ja pystyi syömään kokonaisen pussin juustonaksuja päivälliseksi. Suhteemme alussa se ei häirinnyt minua, minusta oli vain kiva syödä epäterveellisesti kun loikoilimme sohvassa ja katsoimme telkkaria koko viikonlopun. Parin kuukauden seurustelun jälkeen hänen käytöksensä alkoi kuitenkin häiritsemään minua. Minua hävetti että tunsin niin, mutta en voinut olla ajattelematta miten paljon rasvaa ja sokeria hän söi. Ehdotin että menisimme kävelyille ja että tekisimme kunnon päivällisiä, mutta hän ei suostunut. Tuntui kuin olisin hänen äitinsä joka yritti saada hänet syömään vihanneksia ja sehän ei ollut niin mukava tunne. Se ei ollut syy miksi erosimme, mutta se oli yksi vaikuttava tekijä.

Erilaisuudet voivat rikastaa suhdetta, eikä eri harrastukset ja kiinnostuksenkohteet aina ole huono asia. Jos joku pitää sarjojen katsomisesta ja toinen salilla käymisestä, he voivat tehdä näitä asioita yksin! Vain koska on pari, ei tarvitse tehdä kaikkea yhdessä. Kunhan kunnioittaa toisen elämäntapaa ja on muuta joka yhdistää, erilaisuudet voivat vain olla positiivista suhteelle. Treenihullu voi inspiroida sohvaperunaa terveellisempään elämään ja sohvaperuna voi saada treenihullun rentoutumaan useammin ja nauttimaan elämän hyvistä asioista.

Toisaalta etsimme kai kuitenkin henkilöä jolla on samoja kiinnostuksia ja intohimoja? On tylsää sekä hänelle joka ei koskaan saa kumppaniaan lenkille, että hänelle jonka täytyy katsoa telkkaria ja syödä sipsejä yksin. (Ok, kaiken ei tarvitse olla mustavalkoista, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan). Jos ajattelee ja suunnittelee koko ajan mitä syö ja milloin pitää treenata taas, voi olla hankala saada arki toimimaan henkilön kanssa jota ei kiinnosta mitä hän syö ja milloin hän urheilee. Voi olla ärsyttävää jos yrittää seurata dieettiä ja kumppani tulee kotiin pitsan ja oluen kanssa. Hän joka haluaa syödä pitsan ja juoda oluen voi myös loukkaantua jos hän ei SAA tehdä sitä ilman tuomitsevia katseita kumppaniltaan.

Onko teillä esimerkkejä kokemuksista kun ruokavaliot eivät ole sopineet yhteen suhteessa? Tai päinvastoin kun ne ovat sopineet yhteen hyvin? Haluan kuulla mitä te ajattelette tästä!