Oletko oikeasti hän jonka sanoit olevasi?

Ensimmäiset treffit eivät aina ole niin onnistuneita. Pikemminkin päinvastoin. Hän jonka kanssa olet treffeillä ei ehkä ole ollenkaan senlainen kuin kuvittelit hänen olevan. Tai päinvastoin sinä olet erilainen kuin hän kuvitteli. Miten näin voi käydä, vaikka olisittekin meilailleet kauan?

Olen muutaman kerran huomannut etten ole vastannut deittini odotuksia. Olen käyttäytynyt kuten yleensä käyttäydyn, mutta hän ei silti ole halunnut mennä toisille treffeille. Ulkonäöllä voi tietenkin olla merkitystä, mutta olen kuitenkin käsittänyt nämä tilanteet niin, että hän on ollut pettynyt persoonallisuuteeni. En siis ollut sentyyppinen kuin hän kuvitteli. Kun tämä tapahtuu voi reagoida kahdella eri tavalla: voi olla sitä mieltä että on outoa että hän edes halusi mennä treffeille kanssasi, tai voi miettiä miten oikeastaan esitteli itsensä ennen treffejä – deittisi negatiiviseen reaktioon ehkä olikin syytä? 

Arvaan että monet meistä, luonnollisesti, korostavat luonteitaan ja ominaisuuksiaan jotka ovat mielestämme puoleensavetäviä. Minä kerron esimerkiksi usein että olen kiinnostunut ihmisistä ja että olen aika sosiaalinen. Se on totta. Olen luultavasti kavereistani uteliain ja eniten kiinnostunut tutustumaan uusiin ihmisiin. Tämän takia deittini voivat luulla että puhun paljon ja että olen ulospäinsuuntautunut ja että pidän huomiosta. Mutta se ei pidä paikkansa, sillä minulla on myös epäsosiaalinen puoli. Kun esimerkiksi tapaan uuden henkilön en ole niin puhelias, joten kun kerron että menen usein kävelyille ja kuuntelen dokumenttejä tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta sen kanssa miten olen kuvaillut itseäni. Minunhan pitäisi olla usein ulkona tapaamassa ihmisiä!

Korostan myös usein että luen paljon, jota oikeasti myös teen. Mutta en läheskään niin paljon että sitä pitäisi mainita erikseen. Voisin yhtä hyvin sanoa että penkkiurheilen paljon tai katson sarjoja 80- ja 90-luvuilta. Mutta minähän haluan korostaa älykästä puoltani, tai miksi sitä voisi kutsua. Kun puhun henkilön kanssa joka on lukenut paljon hän huomaa varmaan nopeasti etten minä oikeastaan lue niin paljon. 

Joten. Jotta välttäisimme treffejä joilla huomaamme ettemme sovikaan niin hyvin yhteen, meidän pitäisi tulla paremmiksi kuvailemaan itseämme. Eikä vain hyviä ja puoleensavetäviä puoliamme, vaan meidän on uskallettava olla oma itsemme. Mutta se on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Jotta ylipäätään pääsisimme treffeille meidän on luultavasti liioiteltava vähän kun kuvailemme itseämme. 

Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta, blogista, ehdotuksia aiheista joista voisin kirjoittaa tai muuta? Kommentoi!