Kummitukset – ei vain Halloweeninä

Näin Halloween -aikoina moni meistä tulee kohtaamaan kummituksia. Tai pellet ovat kai tämän vuoden juttu. Ja kun joku koputtaa oveen, valinta on helppo – karkki vai kepponen? Yhtä helppoa ei ole kun tapaa vanhoja rakkauskummituksia, kuten eksiä ja henkilöitä joita kohtaan on ollut tunteita. Miten silloin pitäisi toimia? Paeta vai kohdata hänet?

Tämän päivän tekniikkayhteiskunnassa voi olla vaikeaa päästä eroon henkilöistä jotka haluaa unohtaa, sillä nythän ei riitä että katkaisee ainoastaan fyysisen yhteyden. He, joita ei haluaisi enää nähdä, voivat nimittäin ilmestyä esimerkiksi somessa. Huomaa esimerkiksi että entinen tyttöystävä on raskaana, mennyt naimisiin tai vaikuttaa muuten todella onnelliselta. Jos on edelleen tunteita häntä kohtaan, eikä itse voi niin hyvin, somen paljastukset voivat tuntua todella rankoilta. Tämänlaiset tapaukset ovat saaneet ainakin minut voimaan todella huonosti.

Mutta miten silloin pitäisi ajatella? Yksi vaihtoehto on tietenkin yrittää poistaa kaikki joka liittyy tähän “kummitukseen”. Poistaa fb-kavereista, lopettaa olla tekemisissä henkilöiden kanssa jotka ovat kavereita hänen kanssaan, eikä enää mene paikkoihin jotka herättävät muistoja. Heti eron jälkeen uskon että voi olla hyvä tehdä näin, jottei saa suolaa haavoihin. Mutta kun sielu on saanut parantua vähän, uskon että kannattaa kohdata kaiken vaikean. Muuten “rakkauskummitukset” eivät koskaan katoa. Ne kasvavat sen sijaan isommiksi kuin ne olivat alussa.

Olin esimerkiksi muutama vuosi sitten mukana raskaassa rakkausjutussa Helsingissä. Sen jälkeen voin todella huonosti ja vältin kaikkea joka liittyi Helsinkiin. En todellakaan halunnut matkustaa sinne, sillä pelkäsin että voisin vielä huonommin jos menisin sinne. Sain päähäni että pääkaupunki symboloi tuskaa. Mutta lopulta päivä, jolloin minulla ei ollut valinnanvaraa, tuli. Minun oli matkustettava Helsinkiin työmatkalle. Kun juna lähestyi Rautatieasemaa, tuntui vaikealta, mutta kun matkustin takaisin kotiin kahden päivän jälkeen, voin paremmin. Olin kohdannut kummitukseni, joten en enää ajatellut sitä ja olen sen jälkeen ollut Helsingissä monta kertaa ilman ongelmia.

Ymmärsin, että kun en kohdannut ongelmaani se kasvoi isommaksi eikä enää vain liittynyt häneen josta kaikki alkoi. Tunteeni häntä kohtaan olivat nimittäin kadonneet aikoja sitten. Se, että lopulta päätin matkustaa Helsinkiin oli paras lääke.

Mitä te ajattelette tästä?

Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta, blogista, ehdotuksia mistä voisin kirjoittaa, tai muuta? Kommentoi!