Etäsuhteet – toimivatko ne?
“Etkö voisi kirjoittaa etäsuhteista? Sinullahan on kokemusta niistä” pomoni sanoi minulle kun keskustelimme mistä aiheista voisin kirjoittaa.
Hmm… Kyllä, serustelen nyt miehen kanssa joka asuu toisella puolella maapalloa, mutta rehellisesti sanoen, MINÄ tarvitsisin itse etäsuhdeneuvoja! Joten tämä kirjoitus kertoo siitä miten paljon vihaan (VIHAAN) yrittää ylläpitää etäsuhdetta ja kirjoitan ehkä pari neuvoa miten etäsuhteen saa vähän vähemmän sietämättömäksi.
Huonot puolet
* On hirveää olla rakastunut, mutta ei voi tavata häntä, nukkua hänen kanssaan tai halata häntä.
* Aikaero (meillä on kymmenen tuntia) vaikeuttaa suunnittelua milloin voi puhua puhelimessa.
* Ne eri elämää joita elää kun asuu eri kaupungeissa, on eri kaveriporukat jms. voivat tehdä niin että etäisyys tuntuu etäisemmältä. On vaikea olla osa toisen elämää jos ei saa olla osa hänen arkeaan.
* Juna-/lentoliput ovat kalliita.
* Tunteet voi viiletä kun ei voi fyysisesti nähdä tai koskettaa häntä. Jos on poissa toisistaa kauan, uskon valitettavasti että on suurempi riski että pettää.
* Voi helposti kyseenalaistaa toisen tunteita ja tuntea olonsa yksinäiseksi. Ei ole ketään jonka kanssa maata sohvassa lauantai-iltana, mutta ei myöskään “saa” mennä ulos ja flirttailla baarissa.
Toisin sanoin: etäsuhteet ovat p:stä. MUTTA TOISAALTA NE VOIVAT TOIMIA, jos molemmat todella haluavat. Tässä muutama neuvo etäsuhteille:
* Puhukaa tavoitteistanne ja suunnitelkaa miten saatte suhteenne toimimaan. Suunnitelkaa viikonloput ja päivät jolloin tapaatte etukäteen, niin teillä on jotain jota kaivata.
* Voitte olla vastarakastuneita kauemmin koska ette tapaa toisianne yhtä usein kuin parit jotka asuvat samassa kaupungissa. Nauttikaa siitä ja tehkää joitain erityistä kun tapaatte.
* Tekstailkaa ja puhukaa puhelimessa niin usein kuin mahdollista. Tehkää toisistanne osa arkeanne: voitte vaikka katsoa tv-sarjaa kun puhutte skypessä ja jutella sarjasta. Yrittäkää löytää teidän arkenne, miten vaikeaa se onkaan.
* Molempien on uhrattava yhtä paljon! Ei ole esimerkiksi reilua jos vain yksi matkustaa toisen luo ja maksaa juna-/lentoliput.
* Hyvä puoli etäsuhteessa on, että teillä on enemmän aikaa ystäville, perheelle ja harrastuksille. Jos suhteenne toimii, uskon että se voi tehdä teidät vahvoiksi ja voitte selvitä mistä vain!
Onko teillä neuvoja miten etäsuhteen voi saada toimimaan paremmin? Kommentoikaa!
Mulla on ollut etäsuhteita ja paljon. Lähes kaikki suhteeni ovat olleet etäsuhteita. Viimeisin kesti kaksi vuotta. Minä olin tyytyväinen suhteeseen, koska en kaipaa jokapäiväisiä tapaamisia. En myöskään halua yhteistä kotia, ajatus oman tilani jakamisesta ja siitä kokonaan luopumisesta saa minut ahdistumaan. Tarvitsen paljon aikaa myös itselleni ja omille jutuilleni. Etäsuhde on siis parempi kuin hyvä. Viimeisimmän suhteen ongelmat alkoivat siinä kohtaa, kun mies ymmärsi minun olleen tosissani puhuessani oman kodin tärkeydestä, siitä kuinka hienoa on kun molemmilla on oma koti. Puhuimme myös alusta asti lapsista, olimme yhtä mieltä siitä, että molemmilla on jo lapsia ja enempää emme halua. Minä olin tosissani, olen jo vuosikaudet tiennyt etten halua enempää lapsia. Mies luuli voivansa kääntää pääni tässäkin asiassa. Jatkuvaa vihjailua vauvoista ja yhteisestä kodista. Pikkuhiljaa välimme muuttuivat, molemmat varmasti jo vuoden yhdessäolon jälkeen tiesivät ettei juttu tule toimimaan…
Hän kaipasi enemmän yhteistä aikaa, yhteistä arkea. Kyllähän yhteenmuuttamisesta keskusteltiin, mutta ajatus oli tuhoontuomittu jo siinä kohtaa, kun kumpikaan ei olisi ollut valmis omasta kodistaan luopumaan tai edes muuttamaan toisen kotipaikkakunnalle. Minä haluan olla varma suhteen ja arjen toimivuudesta ennen kuin edes harkitsen yhteenmuuttamista. Ja yhden lapsen ainoana vanhempana on pakko ajatella muutakin kuin itseään ja omia haluja ja tarpeitaan…
Etäsuhteen saa toimimaan, jos molemmilla on samat ajatukset ja odotukset suhteesta, tulevaisuudesta ja molemmat ovat tyytyväisiä etäsuhteeseen. Jos toinen haluaa paljon enemmän kuin toinen, kannattaa luovuttaa jo ennen kuin suhde kunnolla alkaakaan…