Deittailu – kuin juosta maraton

Näin pari päivää elämäni ensimmäisen maratonin jälkeen, huomaan, että maraton muistuttaa niin sanottua ikuista rakkauden etsimistä.

Suunnittelu

Moni sinkku tietää suunnilleen mitä etsii, tai ainakin monella on teorioita sen suhteen. Esimerkiksi mitkä ominaisuudet kiinnostavat. Moni tietää myös mitä voi itse tarjota. Ei siis pitäisi olla niin vaikeaa löytää se oikea, vai mitä?

Sama koskee kun juoksee maratonin. Minä “etsin” aikaa 3 tuntia ja 45 minuuttia kun minulla oli edessä maraton. Onnistuisin juoksemaan tämän ajan jos “tarjoisin” sen minkä uskoin jaksavani, eli 5,20 minuuttia kilometrissä. Helppoa matematiikkaa!

Toteuttaminen

Deittisi ehkä näytti paljon paremmalta IRL kuin kuvassa, mutta toisaalta hän ei ehkä ollut niin hauska kuin hän vaikutti olevan. Niin, ei oikeastaan ole väliä miten tarkka suunnitelma on, mistään ei kuitenkaan koskaan tule niin kuin on suunnitellut – hyvässä ja pahassa.

Juoksuvalmisteluni ei myöskään mennyt ihan kuten olin suunnitellut. Eri syyt kuten kilpailuviettini ja hyvä sää johtivat siihen, että juoksin liian nopeasti alussa enkä jaksanut juosta yhtä nopeasti lopussa. Niin ei ollut tarkoitus käydä, mutta niin kävi.

Jälkianalyysi

Kun menemme treffeiltä luulen että me, riippuen siitä miten toimimme, ajattelemme erilailla. Jotkut ovat iloisia siitä, että treffit ovat menneet hyvin ja siitä, että on paljon yhteistä deittinsä kanssa, vaikka hän ei ehkä täytä kaikkia toivomuksia toivelistalta. Toiset keskittyvät siihen pienenpieneen virheeseen eikä siksi halua jatkaa deittailua.

Otin itseni maaliin lopulta ajalla 3,48. Se on ihan ok aika jos ottaa huomioon että tämä oli ensimmäinen maraton jonka juoksin ja luulen että minun pitäisi olla ylpeä ajastani. Mutta juoksin kolme minuuttia hitaammin kuin tavoiteaikani ja siksi en ole niin tyytyväinen. Kaverini, joka tähtäsi samaan aikaan kuin minä, oli sensijaan todella tyytyväinen. Hän juoksi maaliin yhdeksän minuuttia minun jälkeeni ja oli ylionnellinen ja todella vaikuttunut omasta suorituksestaan. Myönnän että olin kateellinen hänelle.

On siis joitakin samanlaisuuksia deittailussa ja maratonjuoksussa. Vielä yksi samanlaisuus on tietenkin se kipu jonka tuntee kun kaikki on ohi. Mutta se päästää myös lopulta, ainakin toivon niin.

Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta tai blogista? Tai ehdotuksia aiheista joista voisin kirjoittaa tai muuta? Kommentoi!