“The One” -myytti

Tyypillisessä kohtauksessa missä tahansa romanttisessa komediassa päähenkilö tapaile henkilöä ja kertoo ylpeänä perheelleen ja kavereilleen että hän voi olla “The one”. Se oikea. Se ainut. Henkilö isolla H:lla. Hän joka muuttaa elämäsi ja on ainoa puuttuva palapelipala joka tekee sinusta kokonaisen ihmisen. Elokuvat ja kirjat saavat meidät uskomaan että kun eroat “The one”:sta, et koskaan enää tule onnelliseksi.

Mielestäni deittailu ja rakkaus on käytännöllisempää ja vähän kyynisempää. Kun suhde loppuu, saa miettiä mikä meni pieleen, mitä ominaisuuksiasi voit yrittää muuttaa ja mikä suhteessa oli hyvää – ja tätä voit etsiä tulevilta suhteilta. Olet ehkä kiinnostunut henkilöistä jotka ovat intohimoisia ja joilla on kova huumorintaju, mutta tajuat erojen jälkeen etteivät sellaiset henkilöt ehkä sovi sinulle. Toivottavasti tulet varmemmaksi itseesi vuosien varrella ja opit tuntemaan itsesi paremmin ja sen avulla tapaat henkilön joka sopii sinulle.

Kuulostaako tylsältä? Epäromanttiselta? Ehkä – mutta se antaa ainakin lohtua minulle niin että voin unohtaa hänet jonka luulin olevan “The one” ja mennä eteenpäin elämässäni. Olen vakuuttunut siitä, että kun suhde ei toimi, on olemassa toinen jonka kanssa se sujuu paremmin. Nettideittailu on hyvä esimerkki siitä: etsimme kaikki eri asioita riippuen siitä missä vaiheessa elämää olemme: jotkut haluavat perheen ja talon heti, kun taas toiset haluavat vapaampia suhteita. Kumpikaan ei ole “enemmän oikein”, mutta valinnanvapaus kumppanin etsinnässä ei ole koskaan ollut suurempi.

Eli sen sijaan että etsisit “Sitä oikeaa” tai että luulet että “kohtalo tuo meidät yhteen”, voit katsoa sitä mihin sinulla on valta vaikuttaa. Vertauksena kun haluat löytää unelmatyösi, sinun on tehtävä paljon töitä sen eteen ja käydä monessa haastattelussa ennen kun löydät sen.