“Jotkut päivät haluan vain soittaa entiselle miehelleni ja pyytää häntä tulemaan luokseni”

Hei!

Olen 53-vuotias nainen jolla oli vaikea avioero viisi vuotta sitten, meidän oli mm. vaikea sopia lasten huoltajuudesta. En todellakaan toivonut sitä. 

Siitä lähtien olen elänyt yksin. Minulla on ollut kaksi suhdetta, mutta kummastakaan näistä suhteista ei oikein tullut mitään. Toinen näistä suhteista oli ns. avoin suhde, vaikka en sitä toivonut. Mutta tunsin että seurustelin mielummin hänen kanssaa kuin olisin yksin. Nämä miehet jonka kanssa seurustelin eivät haluneet sitä läheisyyttä jota minä halusin. En etsi avioliittoa ja ikuista rakkautta, vaan läheistä aikuissuhdetta. Ne miehet jotka ovat olleet kiinnostuneita siitä, ovat olleet liian tylsiä minulle. Tuntuu kuin olisin huijari ja kuin en jaksaisi teeskennellä. Tunnen vetoa miehiin jotka ovat monimutkaisia ja vähän rikkinäisiä. 

Minulla ei ole vakituista työpaikkaa ja siksi minulla rahatilanteeni ei aina ole niin hyvä. Teen sijaistöitä luovalla alalla ja rakastan sitä, mutta viime aikoina olen pari kertaa mennyt töissä vessaan itkemään. Minun on vaikea keskittyä, etsin koko ajan vakituista työpaikka, myös muilla aloilla, mutta se on vaikeaa. 

Kun erosin päätin että viiden vuoden sisällä minulla piti olla vakituinen työ ja uusi suhde. Viisi vuotta on kulunut, eikä mitään ole tapahtunut. Olen ollut todella ahdistunut ja nukkunut huonosti. Olen yrittänyt deittailla, mutta en jaksa teeskennellä että olen menestynyt, vahva jne. ja siksi deittailustani ei ole tullut mitään kun en ole jaksanut antaa kaikkeni ja näyttää miten mahtava olen. En rakastu enkä jaksa aloittaa uusia suhteita koko ajan. Minulla voiti olla monta lyhyttä seikkailua nuorempien miesten kanssa, mutta en ole kiinnostunut siitä. Haluan henkistä läheisyyttä, mutten ole puritaani. Olen hyvännäköinen, mutta tuntuu kuin olisin tyhjä sisällä. 

Jotkut päivät haluan vain soittaa entiselle miehelleni ja pyytää häntä tulemaan luokseni. Mutta suhteemme oli tuhoisa, enkä sen takia halua alkaa seurustella hänen kanssaan taas. 

Jotkut päivät tuntuu kuin en jaksaisi enää – pääni on täynnä ajatuksia. En tunne aikusia paikkakunnallani ja vietän kaikki viikonloput 12-vuotiaan poikani kanssa. Valehtelen työkavereilleni tästä. Kukaanhan ei halua myöntää ettei hänellä ole paikkaa minne mennä tai kavereita joiden kanssa olla. Minulla on pari läheistä naisystävää, mutta he asuvat ulkomailla. Minulla on ihania harrastuksia ja lapseni, mutta se ei riitä minulle. Tarvitsen aikuissuhteen. 

Olen suunnitellut että menisin eläkkeelle 62-vuotiaana, niin että saisin taloudellisen turvan, ja muuttaa ulkomaille. Mutta siihen on monta vuotta jonka aikana en tiedä mitä tehdä. Joka päivä on taistelu. Voin pahoin kun näen miten jotkut löytävät heti eron jälkeen uuden kumppanin. 

Mitä teen? Kävin ennen kuraattorilla kun masennukseni oli pahimmillaan ja se auttoi. Minulla ei ole varaa mennä yksityiselle psykiatrille ja “voin liian hyvin” päästäkseni käyttämään kunnan psykiatripalveluita. Haluaisin saada apua masennukseeni ja ahdistukseeni ja että saisin voimia selvittämään elämääni. Tai voimia että voisin hyväksyä että elämäni on tällainen. Häpeän sitä etten pysty selvittämään ongelmiani ja olemaan itsenäinen ja vahva joka on yhteiskunnamme ihanne. 

/”Mutta”

Helena vastaa:

Hei kiitos pitkästä kirjeestäsi.

Kävit ennen kuraattorilla ja se auttoi sinua – voisitko ehkä mennä kuraattorille taas? Monissa terveyskeskuksessa on esimerkiksi psykologeja. Yleensä auttaa jos saa jutella toisen kanssa tunteistaan, niin että voi nähdä asioita eri tavoilla. Kirjoitat että mietit välillä entiselle miehellesi soittamista ja palata tuhoisaan suhteeseen ja että tunnet usein vetoa miehiin jotka ovat “rikki” ja “vaikeita”. Mielestäni auttaisi jos puhuisit terapiassa tästä, se voi auttaa sinua ymmärtämään miksi seurustelet aina tämäntyyppisten miesten kanssa.

Ymmärän olet turhautunut ja että kaipaan uutta suhdetta. Monet meistä kaipaavat henkilöä jonka kanssa jaata arki ja läheisyyttä toisen, aikuisen, kanssa. Kirjoitat ettet rakastu helposti. Voiko tämä johtua siitä, ettet jaksa aloittaa uusia suhteita? Uusiin ihmisiin tutustumiseen tarvitaan paljon energiaa ja sitoutumista. Saan käsityksen kirjeestäsi ettei sinulla oikein ole tarvittavaa energiaa nyt. Voisitko kerätä energiaa jollakin tavalla jotta voisit kiinnostua toisista?

Vaikuttaa siltä, että tavoitteesi ovat estäneet sinua elämäsi jatkamisessa. On hyvä jos on tavoitteita ja miettiä mitä haluaa tulevaisuudelta. Toivot vakituista työpaikkaa ja uutta suhdetta – nämä ovat kaksi terveellista ja viisasta tavoitetta, mutta samaan aikaan on tärkeä ettet mieti liian paljon tavoitteitasi elämässä. Joskus elämässä tapahtuu odottamattomia asioita ja emme pysty ohjata ja hallita kaikkea. Silloin on tärkeää ettei ole liian ankara itselleen. Kirjoitat että sinulla on pari ystävää jotka asuvat ulkomailla. Voisitko jotenkin aktiivisesti etsiä kavereita paikkakunnallasi? Vaikka etsit kumppania, myös ystävät voivat täyttää toiminnon olemalla aikuinen jonka kanssa voit jaata arkesi. Jos lapsesi on mukana joukkueessa tms., voit ehkä tutustua muihin vanhempiin sen kautta? Voit myös itse aloittaa harrrastuksen. Voit aloittaa kevyesti ja vain rakentaa mielenkiintosi muita henkilöitä kohtaan harrastuksen kautta ja harjoitella suhteiden luomista. Hyvien suhteiden luomiseen tarvitaan useimmiten energiaa.

Matkallasi tavoitteitasi kohti on tärkeää että täytät elämäsi tarjoituksella. Mistä pidät? Kirjoitat että sinulla on harrastus josta pidät, mutta ettei se riitä. Mitä muuta voisit tehdä? Kun on tilanteessa jossa sinä olet nyt, on tärkeää löytää asioita jotka antavat elämällesi tarkoitusta. Nämä asiat voivat olla pieniä ja arkisia.

Onnea matkaan,
Helena