“Minulla ei ole kavereita ja olen todella yksinäinen”

Hei!

Olen eronnut isä, 10-vuotias poikani on luonani joka toinen viikko. Olen sinkku ja minulla ei ole ystäviä kaupungissa jossa asun. En voi muuttaa koska poikani äiti asuu täällä ja poikani käy koulua täällä, sekä minulla on hyvä työ jossa viihdyn. Voisin tietenkin muuttaa, mutten halua olla joka-toinen-viikonloppu-isä. Ainoa sosiaalinen osa elämässäni nyt on työni. 

Olen yrittänyt saada ystäviä eri tavoin: olen liittynyt urheiluseuraan, soittanut bändissä, jne. Mutta minun ikäisenä monilla on jo ystäviä joiden kanssa he ovat olleet ystäviä kauan, eivätkä heitä kiinnosta paljon hankkia uusia ystäviä. On todella vaikea tutustua kunnolla heihin ja tulla hyviksi ystäviksi. En asu kotikaupungissani eikä minulla siksi ole tuttavapiiriä täällä. Erosin kahdeksan vuotta sitten ja olen nettideittailut siitä asti. Olen seurustellut lyhyesti parin naisen kanssa, mutta kummastakaan ei tullut vakavaa suhdetta. Nyt olen kyllästynyt deittailuun, teen sitä enimmäkseen vain ajankuluksi. Tuntuu kuin olisin muuttunut vetäytyneemmäksi, mielestäni on esimerkiksi vaikea kävellä terassien ohi kun näen ja kuulen kaveriporukoita jotka nauravat ja pareja treffeillä. Minun pieni perheeni ei anna minulle niin paljon; äitini ja veljeni ovat henkilöitä joiden kanssa en varmaan viettäisi aikaa jos emme olisi sukua. 

Ainoa tapa miten uskoisin että voisin saada ystäviä on jos löytäisin jonkun jonka kanssa alkaisin seurustella ja sitä kautta tutustua uusin henkilöihin, mutta tämä ei ole hirveän hyvä syy miksi deittailla. Olen todella yksinäinen ja ainoa motiivini on viikot jolloin saan olla lapseni kanssa. Elämäni on pysähtynyt. Perjantaisin kun työkaverini kysyvät mitä teen viikonloppuna rehellinen vastaus olisi “tuijotan seinään”. Voin tietenkin mennä kävelyille tai pienille reissuille, mutta siellä he ovat taas: kaveriporukat ja rakastuneet parit. En jaksa enää. 

Neuvoja?

/M

Helena vastaa

Hei M!

Yksinäisyys jota ei itse ole valinnut on todella tuskallista ja voi joskus tuntua pohjattomalta. Kuten kirjoitat voi tuntua vaikealta nähdä muita henkilöitä jotka viettävät aikaa ja pitävät hauskaa yhdessä, koska silloin tuntee olonsa vielä yksinäisemmäksi. Uskon, että monet ovat kokeneet kuvailemasi. Monet uskovat että kaikki ovat vain keskinttyneitä omiin asioihinsa, eikä kiinnostuneita oppimaan tuntemaan uusia ihmisiä. Monelle meistä on tärkeä tuntea läheisyyttä toisiin ja saada olla sosiaalisissa tilanteissa. Kirjoitat että olet aktiivisesti yrittänyt hankkia ystäviä eri ryhmien ja seurojen kautta, mutta et ole saanut ystäviä näin. Ymmärrätkö miksi? Oletko kysynyt työkavereiltasi tai henkilöiltä urheiluseuroissa joihin liityit jos he haluaisivat mennä kahville/oluelle tai retkelle? Ystävyys- tai rakkaussuhteiden hankkiminen aikuisena vaatii rohkeutta ja energiaa. Sinulla täytyy siis olla tavoite ja sinun täytyy uskaltaa tehdä aloitteita. Tähän voit tarvita paljon energiaa.

Yksi neuvo mitä voit tehdä ongelmallesi on, että mietit ketkä henkilöt lähipiiristäsi vaikuttavat kiinnostavilta. Mitä teet sitten? Kutsu esimerkiksi kotiisi, ehdota kahveja kehvilassa tai elokuvaa tai ravintolakäyntiä. Sinun täytyy itse aktiivisesti näyttää kiinnostuksesi, uskon että voit saada hyviä kokemuksia jos teet niin.

Toinen tapa on, että yrität oppia arvostamaan ja nauttimaan yksinäisyydestä. Jotta voisit nauttia siitä, sinun on hyväksyttävä elämäntilanteesi. Ole kiltti itsellesi ja harjoittele pienten asioiden arvostamista elämässäsi jotka koet kun olet yksin. Uskon että elämässäsi on paljon enemmän kuin “seinään tuijoittamista” jos mietit tarkkaan ja katsot ympärillesi.

Kolmas tapa on että etsit ammattiapua siinä miten opit viihtymään elämäntilanteessasi. Voit esimerkiksi mennä psykologille.

Tsemppiä,
Helena