Deittikäyttäytyminen – peilikuva yhteiskunnasta

Petetyksi tuleminen, valheet ja perutut treffit. Niin, nettideittailu voi herättää vihaisia ja surullisia tunteita. Puhumme helposti huonoa nettideittailusta, mutta onko vika oikeasti tässä deittailumuodossa? Ei mielestäni, vaan deittailukäyttäytymisemme näyttää miten yhteiskunta toimii.

Parin viime viikon aikana seuraavat tapahtumat ovat sattuneet minulle tai ystävilleni:

• Olen yrittänyt saada uudet pankkitunnukset yhdestä Suomen isoimmasta pankista. Olen täyttänyt kaikki lomakkeet, ollut pankissa kaksi kertaa ja soittanut heille vaikka kuinka monta kertaa, mutta mitään ei tapahdu. Minulle luvataan että he soittavat takaisin, mutta he eivät koskaan soita.
• Maanantaisin hoitajan pitäisi auttaa isoäitiäni peseytymisessä. Tällä viikolla hän ei ehtinyt.
• Pari päivää sitten pelasimme jalkapallojoukkueeni kanssa matsin. Tuntia ennen pelin alkua kaksi pelaajaa lähettivät tekstarit: “en ehdi tulla”. Joukkueellamme oli yksi pelaaja liian vähän, hävisimme tietenkin matsin ja oli todella tylsä pelata.

Se, että minun täytyy odottaa pankkitunnareitani, se, että isoäiti sai mennä suihkuun tiistaina maanantain sijaan ja se, että hävisimme eivät ehkä ole niin isoja tragedioita. Vahinkoja sattuu, näin vain on. Se joka häiritsee minua on se, että on ihan ok ettei pidä lupauksiaan. Kun pankki lopulta soitti minulle, he eivät edes pyytäneet anteeksi viivästystä, kun äitini soitti isoäitini kotipalvelulle he kertoivat pitkään siitä miten paljon tekemistä heillä on nyt (se on varmasti totta), mutta he eivät pyytäneet mitenkään anteeksi sitä että isoäiti sai odottaa. Jalkapallojoukkueessani minä olin ainoa joka sanoi heille jotka eivät tulleet matsiin että se oli tylsästi tehty meitä muita kohtaan. Muita joukkueessa ei kiinnostanut, ehkä koska he aikovat tehdä niin seuraavalla matsilla.

En tiedä mitä mieltä te olette analyysistäni, muta mielestäni lupaukset tarkoittavat tänä päivänä yhä vähemmän. Luomme kulttuuria jossa on ihan ok olla soittamatta takaisin vaikka on luvannut, on myös ok olla selittämättä tai pyytämättä anteeksi. Johtuuko tämä siitä että olemme pinnallisempia ja kylmempiä kuin ennen? Ei, se ei varmaan ole syy. Uskon että stressi ja paineet ovat suurin syy. Emme jaksa ylläpitää suhteita tavalla jolla ehkä oikeasti haluamme. Käyttäydymme sen sijaan niin kuin yhteiskuntamme ja kulttuurimme on opettanut meidät käyttäytymään.

Tämä käyttäytyminen jatkuu tietenkin myös nettideittailussa. Happy Pancake, tai muut deittipalvelut, ei ole eristetty saari omilla säännöillään ja saamme vain hyväksyä sen, vaikkakin siinä on huonoja puolia. Yksi ongelma on epäilys ja skeptisismi joka ainakin minulla on. Vaikka minulla onkin maailman paras viestikeskustelu meneillään naisen kanssa, tiedän että jokainen viesti jonka lähetän hänelle, voi olla viimeinen. En usko että sovimme treffit IRL ennen kuin näemme henkilön omin silmin. Olen aina varuillani, mikä voi olla suurin vaara. Jotta voimme rakastua, meidän ehkä täytyy uskaltaa päästää otteemme kaikesta turvallisesta.

Nettideittailu on mahtava tapa tavata uusia ja jännittäviä henkilöitä. Se on työkalu joka antaa meille suuria mahdollisuuksia ja miten käytämme tätä työkalua – sen päätämme itse!