Deittailla kun voi huonosti
Tänään kirjoitan aiheesta josta ainakin minulla on kokemusta – nimittäin deittailusta kun voi huonosti. Kuten me kaikki tiedämme, elämässä on sekä ylä- että alamäkiä, ja sisältää sekä hyviä että huonoja aikoja. Se on luonnollista eikä mitenkään erikoista. Mutta mitä tehdä kun huono päivä muuttuu huonoiksi kuukausiksi? Kuukausia surullisuutta, stressiä, huolia…? Ja miten yhdistämme sen deittailun ja rakkauden kanssa? Kuka haluaa olla jonkun kanssa joka voi huonosti ajassa kun positiivisuus ja onnellisuus on kovassa huudossa?
Minulla on ollut kovia aikoja ja ahdistusta. Silloin olen pelännyt päästää henkilöitä liian lähelle ja tulla riippuvaiseksi heistä, mutta samaan aikaan olen tehnyt juuri sitä – käyttänyt läheisyyttä ja rakkautta lääkkeenä. Se ei yleensä oikein toimi. Sinun täytyy rakastaa itseäsi ennen kuin voit antaa toisten rakastaa sinua. On vaikea ylläpitää suhdetta kun pääsi sisällä valtaa kaaos. Mutta mitä tehdä sellaisessa tilanteessa?
Uskon että paras tapa on olla niin rehellinen kuin mahdollista. Ok, ei ehkä heti ensimmäisillä treffeillä, mutta ehkä kolmansilla. Toivon mukaan sinä ja deittisi voitte löytää tasapainon erilaisuuksienne kanssa. Hän joka on teistä vakaampi ja voi paremmin, ehkä pitää toisen huolehtimisesta ja tunteesta että joku tarvitsee häntä. Molempien ei tarvitse aina olla yhtä vahvoja.
Kun olet rehellinen ja kerrot mitä tarvitset “pimeissä ajoissasi” partneriltasi ja selität miksi käyttäydyt kuten käyttäydyt, voitte ehkäistä väärinkäsitysten syntyä. Voit sanoa suoraan “tämä ei liity sinuun, minua itkettää muuten vain”. Etsi lohtua, älä häpeä ja sulkeudu itseesi. Se voi jopa viedä teidät lähemmäksi toisianne.
On rankkaa olla sekä se joka voi huonosti, että se joka katsoo tilannetta voimatta tehdä mitään. Haluan kuitenkin uskoa että vaikkei rakkaus voi korjata, se voi ainakin nopeuttaa haavojen parantumista.
//CECILIA
Entäpä kun se saatanan rehellisyys ei riitä ja suurin osa naisista etsii ihan muuta mitä väittävät, miettiikö jotkut esim sitä miten paljon loukkaa jos ainoastaan ulkonäön perusteella ei kiinnosta vaikka muuten olisi asiat hyvin, miettivätkö ihmiset sitä että ehkä joillakin on ollut elämässä jo tarpeeksi rankkaa että ei enää haluaisi sitä että kun saat asiasi kuntoon niin et löydä kuitenkaan ketään koska osa katsoo vain ulkonäköä?
Kiitos rehellisestä postauksesta. Minullakin on ollut noin, mutta ehkä hieman on vahvuutta tullut. Mutta se minua ahdistaa kun sanotaan että ensin pitää rakastaa itseään ja olla sillä tavalla ehyt ja vahva. Milloin on sitä, onko se mahdollista. Nyt kun minulle on tullut hieman vahvuutta voin olla taipuvainen uskomaan siihen. Mutta toivottavasti me ihmiset ei tulla niin vahvoiksi ettemmekö toista tarvitsisi. Minua harmittaa ettei uskalleta olla heikkoja. Jospa se alkaisi siitä rehellisyydestä ja sanoisi toiselle että nyt minulla ei ole hyvä hetki tai aika. Enemmän tähän pitäisi ihmisiä kannustaa. Sitten minä olen alkanut olla kirjoittamatta itsestäni esittelyä, sillä koen että siitä tulee usein yksipuolinen. Sillä ihmisessä on monta puolta, hyvää ja huonoa ynnä muuta. Mutta ehkä ne faktat ainakin voisi kirjoittaa, ne konkreettiset asiat?