Siksi en deittaile miehiä jotka eivät kutsu itseään feministeiksi
Feminismi. Vain itse sanasta moni jäykistyy. Tai huokaisee. Tai tulevat vihaisiksi. Sen merkitys herättää usein tunteita, mutta tämä kirjoitus EI käsittele sitä miksi tasa-arvoa tarvitaan. Tämä kirjoitus ei myöskään käsittele sitä miksi feminismin nimi on juuri feminismi eikä jotain neutraalia kuten tasa-arvonismi. Tämä kirjoitus ei myöskään käsittele karvaisia kainaloita tai lähenteleviä miehiä. Ei myöskään sukupuolien biologisia eroja. En edes yritä tulla osalliseksi sitä aggresiivista väittelyä. Ainoa vastaukseni teille jotka kyseenalaistatte feminismin on: lukekaa ja oppikaa mitä se tarkoittaa. On monta hyvää kirjaa ja elokuvaa jotka kuvaavat mikä keskeinen ongelma on ja on ollut historiassa. Lukekaa ja yrittäkää ymmärtää. Meidän naisten ei kuulu vakuuttaa teidät. Väitellä samoista asioista tuhat kertaa. Juhlissa, töissä, netissä. Se on niin väsyttävää että haluaa vain heittäytyä lattialle ja itkeä ja huutaa.
En usko että erilaisuudet ovat jotain huonoa, päinvastoin voimme kaikki oppia toisten eroista. Mutta tästä aiheesta mielipiteeni eivät muutu. En jaksa deittailla enää yhtäkään miestä joka kyseenalaistaa ivallisesti naisten taistelun tasa-arvon saavuttamiseen. Joka ylpeänä kutsuu itseään anti-feministiksi. Joka kutsuu feminismiä hömpäksi. On tietenkin hyvä keskustella kaikesta, mutta en vain jaksa henkilöitä jotka eivät pysty ymmärtämään feminismiä.
On seksikästä deittailla miestä joka kutsuu itseään feministiksi. Se ei tarkoita että hän on tossun alla tai että hän ei saa maksaa kun syömme ulkona tai ei saa pitää ovea auki minulle. Se ei tarkoita ettemme saa olla miehiä ja naisia ja että meidän pitää unohtaa kaikki biologiset erot. Myös feministit haluavat pussailla seinää vastaan joskus. Pikemminkin se tarkoitta sitä, että käyttäydymme eri tavoin sillä yhteiskuntamme on opettanut meidät käyttäytymään niin.
Feminazi on eriasia kuin feministi. Muistakaa tämä.
HAHHAH et hyväksynyt kommenttia? siinä ei ollut mitään väärää. Olet siis selvästikin Feminazi etkä Feministi.
Niin, tuossahan oli pelkkä mielipide ilman ensimmäistäkään perustelua. Minä en kutsuisi itseäni feministiksi sen enempää kuin anti-feministiksi. Ja tasa-arvon suhteen vastaava käsite on egalitarismi, mitä en tosin sitäkään kannata. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten kannattaisi tasa-arvoa – en vain tee siitä “ismiä”. Minulle ismit ovat sitä, että jokin yksittäinen asia nostetaan pyhäksi ja niin tärkeäksi, että se pitää toteuttaa ennen kaikkea muuta, ja pahimmillaan ennen minkään muun kunnollista aloittamista.
Eikä feminismi ole poikkeus. Se vetää yhtäsuuruusmerkit itsensä ja tasa-arvon tavoittelun välille. Naisten asema nähdään joko kaikilla olennailla mittareilla alisteisena tai sitten ainakin sen verran alisteisena, ettei muun eteen ole syytä tehdä työtä, ainakaan vielä. Ja tämä toistuu päivästä toiseen. Jos jossain suhteessa miehet ovat heikommassa asemassa, niin tällöin sitä ei pidetä olennaisena tai vedetään hatusta käänteisen syrjinnän kaltaisia taikajäniksiä. Hyvä esimerkki tästä on lapsen huoltajuus eron yhteydessä. Miehen täytyy olla virheetön ja silti taistella yhteishuoltajuuden saamiseksi, jos nainen sitä vähänkään vastustaa. Edelleen harva jos kukaan valittaa epätasa-arvosta, jossa miehiltä viedään 6-12kk eli käytännössä yksi vuosi parasta opiskeluaikaa paikassa, joka ei taatusti terota mieltä. Itse asiassa luin aikanaa siitä, kun tasa-arvovaltuutettu piti suunnitteilla ollutta palvelutodistuksen tarkennusta epätasa-arvoisena naisia kohtaan – siis jos siitä voi saada työkokemuspisteitä. Trakikoomisinta oli se, että naiset tuolloin pääsivät jo armeijaa eli olivat vapaat hakemaan tätä työkokemusta, jos sitä halusivat. Ja lopuksi on hyvä muistaa, että vaikka miehet ovat yliedustettuina yhteiskunnan korkeimmilla paikoilla, niin olemme sitä myös kurjimmassa asemassa olevien keskuudessa.
Mutta olet vapaa deittailemaan feministiksi itseään kutsuvia miehiä, jos koet sen seksikkäänä – siis niitä, joiden kanssa sinulla on aina valttikortti takataskussa eli F-kuningatar, jota mikään ei kaada. Minä olen vain kyllästynyt siihen, että esimerkiksi yliopistolla miestä, joka ei kutsu itseään feministiksi, kohdellaan miltei poikkeuksetta kuin sovinistia. Mitä jos ottaisimme kaikki päämme pois dualismista eli mustavalkoisesta hyvä-paha-maailmasta? Voisimme kenties nähdä uusia värejä ja maailmasta tulisi meille kaikille parempi paikka – siis jos uskallamme olla piiloutumatta nykyajan pyhyyden eli ismien taakse ja olla yksilöitä:
“Isms are like a chromosome for individuality is missing and the person is ‘down’ with that” (niin, eiväthän Down-ihmiset tilastaan kärsi, mutta ovat tavallista vaivalloisempia meille muille).