Pelko tulla tykätyksi

Onnistuneiden treffien jälkeen olet ikionnellinen ja kaikki tuntuu ihanalta. Vai? Niin ei aina käy, ainakaan minulle. Siitä, että tykkää henkilöstä joka myös tykkää sinusta, voi myös kasvaa pelko tai huoli.

Pitkäaikaisena sinkkuna joudun usein tarkkailijan rooliin. Katson esimerkiksi kriittisesti kaverini suhteita ja voin ajatella että “noin minä en ainakaan käyttäydy kun alan seurustella”. Kun minun ei tarvitsee ottaa vastuuta suhteesta, minun on helppo olla kaikkitietävä. Periaatteessa kaikki on helppoa silloin.

Kun kuitenkin tapaan jonkun josta pidän, ja joka myös pitää minusta, periaate muuttuu käytännöksi. En enää voi vain tarkkailla tilannetta, olen myös osa sitä. Nyt minun on “todistettava” jotain.

Uskon, että monella voi olla sitä kohtaan pelko. Tunnetasolla jos sinulla on raskaita rakkauskokemuksia etkä uskalla heittäytyä suhteeseen taas. Mutta myös koska sinun on tehtävä kompromissi nykyisen elämäsi kanssa. Suhdehan muuttaa monta asiaa; “olenko valmista antamaan pois nykyisen “turvakuplani” ja rutiinini?”.

Uskon, että on yhä tavallisempaa pakittaa kun suhde tai deittailu alkaa muuttua vakavaksi. Pelkäämme että “uhraamme itsemme”. Emme kuitenkaan halua myöntää sitä, joten alamme etsiä vikoja mahdollisessa kumppanissamme – “hän asuu ehkä vähän liian kaukana”, “harrastuksemme ovat liian erilaisia”, jne.

Meidän on tultava paremmiksi tuntemaan itsemme. Jos pidät henkilöstä, mutta et oikein uskalla ottaa seuraavaa askelta suhteeseen, vika on luultavasti sinussa. Ei deitissäsi. Neuvoni on, ettei tarvitse paeta, vaan uskaltaa jäädä vaikka se tuntuisi vaikealta. Voimme nimittäin vähitellen ymmärtää ettei suhteessa oleminen ole niin vaarallista.

Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta, blogista, ehdotuksia aiheista joista voisin kirjoitaa tai muuta? Kommentoi!