On ok vihata sinkkuelämää
Sinkku. Pieni sana joka sisältää niin paljon.
Se pitää sisällään itsenäisyyttä, villejä juhlaöitä, mahdollisuuden itsensä toteuttamiselle ja omaa aikaa.
Tai: yksinäisiä, pitkiä öitä, turhautumista ja tunne että elämästä puuttuu jotain.
Useimmat meistä ovat kokeneet sinkkuuden molemmat puolet. Hyvät ja huonot. Olet ehkä löytänyt tämän blogin koska et halua olla sinkku; koska kaipaat seurustelua ja rakkautta.
Totta puhuen olen kyllästynyt kaikkiin jotka yrittävät romanttisoida sinkkuelämää (usein vakavissa parisuhteissa olevia). He sanovat esimerkiksi: “nauti nyt kun olet sinkku! Läydät jonkun kun vähiten odotat sitä, kunhan lopetat etsimisen”.
Tietenkin heidän on helppo sanoa niin, heillähän on joku joka odottaa heitä kun he tulevat kotiin myöhään töistä.
Tietenkin voi olla mukavaa olla sinkku ja että tarvitsee vain ottaa huomioon itsensä eikä ketään muuta, mutta ei sillon kun ei haluaisi olla sinkku. Ei silon kun kaipaa rakkautta ja läheisyyttä. Silloin haluaisi vain vaihtaa sinkkuuden vapauden henkilöön jota suudella niskaan ja joka rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet.
Annan high five:in kaikille jotka pitävät sinkkuna olemisesta ja kaikesta mitä sinkkuus tarjoaa. Se on mahtavaa! Mutta teille muille haluan sanoa että on ok tuntea olevansa yksinäinen ja kyllästynyt sinkkuuteen. Rakkaus ja yhdessä oleminen ovat kaksi tärkeimmistä tarpeistamme. En usko että olemme luotuja yksin tv:n edessä istumiseen. Uskon että me kaikki tarvitsemme jonkun. Ehkä parhaan ystävän, partnerin tai vain jonkun joka lämmittää sängyn yöksi – sillä ei ole väliä. Teemme kaikkemme paetaksemme yksinäisyydestä.
Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on, että tunnustamme itsellemme ja muille että kaipaamme rakkautta. Älä häpeä sitä ettet nauti sinkkuudesta. Usein on helpompi olla kaksin kuin yksin.
Positiivistä sinkkuudessa? Että on vaikka kuinka monta muuta sinkkua jotka myös vihaavat sinkkuna olemista ja yksinäisyyttä. Heistä joku voi olla sinulle se oikea.
Oletko samaa mieltä? Jätä kommentti!
//CECILIA
Okei, minusta on aika vaarallista sanoa, että on oikein vihata jotain…. Vihaaminen ei kannata, ei edistä, eikä auta. Sinkkuutta ei tarvitse hyväksyä, mutta siitä voi päästä eroon ihan vihaamatta.
Minusta ennemmun kannattaisi katsoa asioita tässä ja nyt ja miettiä,itä voisi muuttaa ajattelussaan, käytöksessään ja itsessään, jotta elämäntilanne muuttuisi.
Hyväksyä sinkkuutta ei tarvitse, muttei vihallakaan eteenpäin elämässään pääse. Viha vaan lisää negatiivisuutta. Pisitiivinen ajattelu johtaa positiiviaeen tulokseen. Asenne ratkaisee aina!
Yksin asuvan, eli sinkun euro on 27 senttiä. Eli sinkun tulisi saada noin nelinkertaine palkka perheellisiin tai ei-sinkkuihin nähden, jotta sinku talous olisi ei-sinkkujen tasolla. Pistää miettimään miksi sinkkuja sorretaan yhteiskunnassa taloudellisesti näin.
Hyvin kirjoitettu! Sinkkuuden hyviä puolia on vaikee löytää sitä muutaman vuoden elettyään, ei ole enää uutuudenviehätystäkään jäljellä.
Onneksi on netti ja nettideittailu, vaikka sekin on haastavaa omine kommervenkkeineen ja soidinmenoineen 🙂
Nimenomaan. Kamalin tunne on se, kun ihastuu täysin yksipuolisesti ja joutuu vielä vierestä seuraamaan, kuinka toinen huitelee muiden perässä. Ei sille mitään mahda, jos ei tunteet kohtaa, mutta kyllä tämä SYVÄLTÄ on – varsinkin kun näin tuntuu käyvän aina. Aina joku ottaja olisi, jos ihan kenet vaan kelpuuttaisi, mutta kyllä mieluummin itken itseni uneen iltaisin, kuin otan “jonkun, ihan sama kenet, kunhan on joku”. Vapautta riittää, mutta mitäs kun se yksistään ei riitä?
Olen samaa mieltä ! Iltaisin kaipaa jotain jonka kainaloon saa käpertyä ja tuntea toisen läheisyyden ei tarvitse aina edes puhua kunhan vaan saa olla toista lähellä ja vain olla !