Miten paljon saa näyttää että on kiinnostunut toisesta?

Heidän katseensa kohtasivat ja he tiesivät että he olivat löytäneet elämänkumppaninsa. Niin, näinhän voi tietenkin tapahtua. Mutta usein ei löydä noin vain elämänsä suuren rakkauden. Yleensä suhteet alkavat niin, että jompikumpi on enemmän kiinnostunut toisesta. Mutta miten paljon kehuja ja lahjoja voi antaa ennen kuin on aika antaa periksi? Missä mene raja siinä että on suloisen itsepäinen ja rasittavan tunkeileva?

Yksi parhaista kavereistani tapasi tulevan vaimonsa etkoille, joilla minä itseasiassi olin myös. Jälkikäteen kaverini vaimo on kertonut että heti kun hän näki kaverini hän ajatteli “hänet minä haluan ja hänet minä saan”. Se ei ollutkaan niin helppo tehtävä. Kaverini ei nimittäin ollut yhtä kiinnostunut, sillä tämä nainen ei ollut kaverini “tyyppiä”. Mutta hän ei antanut periksi. Hän kutsui kaverini illallisille, ehdotti mitä he voisivat tehdä treffeillä ja oli todella päättäväinen sen suhteen että hän halusi seurustella kaverini kanssa. “Hän on itseasiassa aika hyvä tyyppi”, kaverini ajatteli lopulta. Näköjään, sillä tänään he ovat onnellisesti naimisissa ja heillä on lapsia. Heidän häissään kaverini vaimoa kehuttiin siitä miten päättäväinen hän oli, muutenhan ei olisi tullut häitä ollenkaan.

Minusta on aika helppoa ymmärtää miten kaverini vaimo ajatteli. Olen itse myös henkilö joka voi nopeasti tuntea todella voimakkaasti toista kohtaan. Joskus jopa katse ja pari sanaa voivat riittää siihen että tunnen vetovoimaa. Silloin teen mitä vain jotta voisin tavata hänet taas. Mutta miten pitkälle voi mennä jos ei saa niin positiivista palautetta?

Minun on, valitettavasti, tunnustettava että olen usein ollut rajamailla. Jos en saa selvää ei:tä, yritän keksiä syitä miksi jatkaa kehumista ja treffien kysyntää. Niin kauan kuin minulla on mahdollisuus, kuinka pieni se onkaan, minun on vaikea antaa periksi. Jos olen saanut tunteita henkilöä kohtaan, haluan pystyä sanomaan itselleni että olen tehnyt kaikkeni. Silloin minun ei ainakaan tarvitse katua että tein liian vähän.

Huonot puolet tällä periksiantamattomuudella on, ettei ole koskaan oikein saada hänet josta on kiinnostunut tuntemaan olonsa epämukavaksi. Uskon ja toivon että olen käyttäytynyt kutakuinkin hyvin. Mutta olenko ollut toisten mielestä vaivalloinen? Varmaan. Ja silloin on oikea aika antaa periksi.

Minusta on myös tärkeää ettei ajattele liian negatiivisesti itsestään. Olen huomannut että mitä enemmän aikaa ja voimaa käytän henkilöön, sen vaikeampaa on tunteellisesti päästä pois siitä tilanteesta. Jos pitää kauan kiinni henkilöstä jonka kanssa haluaa seurustella, miten pienet mahdollisuudet siihen onkaan, voi tuntua vaikealta päästää irti. Ainakin minun mielestäni. Nyrkkisääntöni on, ettei kannata jatkaa toisen haavittelua silloin kun se ei enää tunnu hauskalta. Sinä päivänä kun hermostunut odotus vaihtuu ahdistukseen on aika lopettaa!

Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta, blogista, ehdotuksia mistä voisin kirjoittaa tai muuta? Kommentoi!