Rakkauden löytäminen myöhemmin elämässä

Luulen että tiedän miten reagoitte otsikkoon. Teidän, jotka olette noin 50 vuotta, mielestä minulla on 35-vuotiaana vielä paljon aikaa löytää “se oikea”. Teidän 20–25-vuotiaiden mielestä minulla ei enää ole mahdollisuuksia löytää hänet. Totuus on kai jossain siinä välissä. Päivän blogikirjoitus kertoo kumppanin etsimisestä kun suurimmalla osalla kavereista on jo perhe. Siinä ehkä on hyviä puolia?

Sanoisin että Christian, 25, ja Christian, 35, ovat kaksi eri henkilöä. En väitä että yksi heistä on parempi kuin toinen, he ovat vain todella erilaisia. Nuorempana olin todella tarkka kaikessa jota tein ja olin aika hiljainen ja ujo. Tänään teen paljon asioita viime minuutissa, kirjoitan omaa blogia ja teen aika spontaaneja päätöksiä. Molemmilla versioillani on hyviä ja huonoja puolia. Mutta yhdestä asiasta olen varma: etsin ihan erilaista kumppania tänään kuin kymmenen vuotta sitten.

Sen takia voin välillä miettiä miltä elämäni näyttäisi jos olisin tavannut elämänkumppanini esimerkiksi vuonna 2006. Olisinko sama henkilö kuin tänään? Ehkä en, sillä kumppanini olisi tietenkin vaikuttanut minua. Mutta entä jos olisin kuitenkin kehittynyt samalla tavalla kuin nyt? Silloinhan se, joka oli oikein minulle silloin, olisi ihan väärin nyt. Siksi se suhde olisi varmaan muuttunut huonommaksi myöhemmin.

Kun rakkaudenmetsästys tuntuu mahdottomalta ja tuntuu kuten elämä vain valuu pois, ajattelen usein tätä. Voin tavallaan tuntea helpotusta siitä etten tavannut kumppania kymmenen vuotta sitten joka ei sopisi minulle tänään. Tunnen oloni tänään paljon “valmiimmaksi” henkilönä, jonka uskon auttavan mahdollisuuksia oikein hyvälle suhteelle. Mutta mistä minä tiedän, olen ehkä kymmenen vuoden päästä ihan eri henkilö kuin tänään ja ehkä Christian à la 2016 on silloin mielestäni outo tyyppi?

Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta, blogista, ehdotuksia aiheista joista voisin kirjoittaa tai muuta? Kommentoi!