Pelottaako?

Aina välillä kuulee ihmisten sanovan että heitä pelottaa uuden suhteen aloittaminen. Onko se vain tekosyy sille että oikeasti ei olla kiinnostuneita, vai onko sen takana ihan oikeaa pelkoa? Ja siinä tapauksessa – mihin se pohjautuu?

Olen deittaillut useita miehiä jotka sittemmin ovat esittäneet useita selittelyjä sille miksi eivät voi ryhtyä suhteeseen. Kuulen usein sanat ”Minua pelottaa sitoutua”, ”Pelottaa tuottaa sinulle pettymys” tai ”Pelottaa päästää joku lähelle”. Vahvoja aikuisia miehiä, joita pelottaa jokin niin luonnollinen kuin rakkaus ja läheisyys.

Voiko olla niin että monet miehet ovat niin tottumattomia puhumaan tunteistaan, ja tunnistamaan niitä että he yllättyvät juurikin niistä – tunteistaan – ja pelästyvät? Että se on pelottavaa ja vaarallista tuntea liikaa. Olla haavoittuvainen. Ottaa riski, että saattaa pettyä. Ja ei, tämä ei ole vain miehiin liittyvä ilmiö. Luulenpa että pilvin pimein löytyy sekä pelokkaita naisia että miehiä.

Tässä runo jota tapaan ajatella kun minua pelottaa ottaa riskejä, ja kun tarvitsen hieman päättäväisyyttä ja rohkeutta:

Nauraessa ottaa riskin vaikuttaa tyhmältä.

Itkiessä voi vaikuttaa tunteelliselta.

Toiselle ihmiselle käden ojentamisella ottaa riskin olla osallisena.

Tunteiden ilmaisemisella saatat tuoda ilmi oman aidon itsesi.

Ihanteensa ja unelmiensa esille tuomalla saattaa menettää yleisönsä.

Rakastaessa riskeeraa ettei tulekaan rakastetuksi takaisin.

Elämällä ottaa riskin kuolla.

Toivoessa riskeeraa tulla toivottomaksi.

Yrittämällä riskeeraa epäonnistumisen.

Mutta riskejä täytyy ottaa, sillä suurin riski jonka elämässään voi tehdä on olla ottamatta riskejä ollenkaan.

Ihminen joka ei riskeeraa mitään ei tee mitään, ei omista mitään eikä ole mitään.

Hän ehkä välttää tuskan, kivun ja surun, mutta hän ei myöskään opi, tunne, muutu, kasva, rakasta, elä. Varman päälle pelatessa hänestä tulee hänestä orja, joka on menettänyt vapautensa.