Pelata peliä vai eikö pelata, siinä pulma

Haluaisin puhua deittiilmiöstä “pelata peliä”. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan.

En tiedä tuleeko se elokuvista, lehtijutuista kuten “miten saat helpoiten partnerin” tai kliseisistä “totuuksista” miten naiset ja miehet ajattelevat. Sen kuitenkin tiedän, että nämä pelisäännöt ovat hiipineet ainakin minun rakkauselämääni, enkä pidä siitä. Ne ovat saaneet minut häpeämään kun en ole tehnyt kuten nämä pelisäännöt sanovat, en ole uskaltanut näyttää oikeita tunteitani, ja ne ovat saanet aikaiseksi väärinkäsityksiä kun en ole uskaltanut kysyä suoraan mitä tapahtuu.

Pelisääntöjen mukaan et saa vaikuttaa liian kiinnostuneelta tai “helpolta”. Et saa harrastaa seksiä ensimmäisillä treffeillä, et saa puhua tulevaisuudesta etkä kysyä deittisi tunteista, etkä ehdottomasti saa kertoa että haluaisit lapsia. EI, pelisääntöjen mukaan sinun kuuluu olla huoleton, cool ja sopivan halukas. Vanhanaikaset, ankeat sukupuoliroolit sanovat ett “mies metsästää naista”.

Olen jopa lukenut artikkelin joka oli suunnattu nuorille naisille, jossa luki että kannatta käyttää munakelloa kun puhuu miehen kanssa puhelimessa jotta tietää milloin on puhunut tarpeeksi, ettei vain vaikuta liian kiinnostuneelta(!?)

En tiedä mitä mieltä te olette, mutta olen uskomattoman väsynyt näihin vanhoihin, homeisiin sääntöihin. Emmekö voi vain sopia että nämä säännöt kuuluvat 50-luvulle eikä 2010-luvulle?

Sata prosenttinen kokemukseni on (kyllä, olen vain 27 vuotta, mutta olen ollut aika aktiivinen kun on ollut kyse rakkaudesta), että suhteissa jotka ovat olleet vakavia ei pelisäännöillä ole ollut merkitystä. Olen varmaan tehnyt kaiken väärin “sääntökirjan” mukaan, olen esimerkiksi sanonut “rakastan sinua” noin vartin jälkeen.

Uskon että henkilö joka pelästyy vahvoista tunteistasi, ei ole ansainnut rakkauttasi. Eikä silloin edes olisi ollut väliä jos olisit “tehnyt kaiken oikein”, teistä ei joka tapauksessa olisi tullut paria.

Joten mielestäni meidän pitäsi unohtaa kaikki “rakkaussäännöt” jotka kertovat mitä saa ja mitä ei saa tehdä ja seuraamme vain sydäntämme. Eikös se kuulosta hyvältä idealta?

//CECILIA