Miten keskittyä vain itseensä?

Kun olin nuorempi muistutin pientä robottia. Jos esimerkiksi olin päättänyt että siivoan jokin päivä, minun oli pakko tehdä se silloin, myös vaikka olisin ollut todella kipeä tms. Suunnittelin myös viikot monta viikkoa etukäteen ja tein usein paljon ruokaa kerralla. Yhteen aikaan minun oli pakko tehdä jokin uusi ruokalaji joka kerta kun ostin ruokaa, joten menin noin kerran viikossa ruokakauppaan ja ostin todella paljon ruokaa josta sitten tein yksin ruokaa. Se ei ehkä ollut tosi hohdokasta elämää, mutta ainakin minä pärjäsin hyvin yksin. Tänään en ymmärrä miten minä jaksoin.

Se, että jaksaa motivoida itseään tekemään näitä asioita voi olla vaikeaa ja voimme olla hyviä ja huonoja siinä. Jotkut panostavat uraansa kun he ovat sinkkuja – kun ei ole kumppania joka odottaa kotona voi yhtä hyvin tehdä ylitöitä. Toiset aloittavat hauskan harrastuksen johon koko vapaa-aika menee. Ja jotkut harrastavat klassista sinkkuaktiviteettia: baareissa hengailua. Teillä on varmaan kavereita joista ei ensin kuule koskaan mitään, mutta kun he eroavat he haluavat mennä ulos joka viikonloppu.

Viime vuosina olen oivaltanut että minä itse olen päinvastoin: sinkkuna olen huonompi työntekijä, minun ei tee mieli tehdä kaikenlaista vapaa-ajallani ja minun ei tee mieli mennä baareihin. Verrattuna siihen minkälainen olen kun olen hyvässä suhteessa. Se voi kuulostaa oudolta, mutta minulle rakkaus on kaikken tärkeintä elämässäni. Jos minulla ei ole sitä, minulla on tyhjä olo. Elämästäni puuttuu jotain joka motivoi minua eri tilanteissa. Tarvitsen energiaa toiselta henkilöltä niin että olen itse ehjä.

En tarkoita että suhde ratkaisee kaikki ongelmat, huono suhdehan voi johtaa todella suuriin ongelmiin. Mutta sinkkuna kyllästyn helposti siihen että koko elämäni keskittyy vain minuun. Joo, minulla on vapaus tehdä mitä vain, mutta kaikki valintani tuntuvat vain yhdeltä isolta ok:lta. Sillä loppujen lopuksi elämästäni puuttuu se mitä eniten toivon.