“Mielestäni suhteet tulevat niin tylsiksi jonkin ajan kuluttua”

Hei! Mielestäni suhteet tulevat tylsiksi jonkin ajan kuluttua kun suhde muuttuu arjeksi. En tykkää ollenkaan eroista, vaikken oikeastaan haluaisi. 
Tämä tuntuu toivottomalta.

Terveisin, 
Unelias

HÅKAN VASTAA:

Hei Unelias,

Rakkaussuhde koostuu eri vaiheista: ensimmäinen on rakastumisvaihe joka usein (muttei aina) alkaa intohimoisella rakastumisella, jolloin haluamme olla Hänen kanssaan koko ajan. Haluamme näyttää parhaat puolemme, ja meillä on hyvä itsetunto. Tämä vaihe on jonkinlainen shamppanjahuuma jonka emme halua päättyvän. Ajattelemme ajatuksia kuten “ilman sinua en ole kokonainen”, “me kaksi olemme ikusesti yhdessä”, “olet sielunkumppanini”, jne. Tunnemme euforiaa, onnea ja harmoniaa. Hormonit pursuavat vartalossa ja olemme valmiita tekemään mitä vain jotta saisimme olla yhdessä. Tämä ensimmäinen vaihe kestää yleensä muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen.

Seuraava vaihe on erilaistumisvaihe tai vallantaistelu – vaihe jolloin emme ole yhtä usein kumppaniemme “käytettävissä”. Arkivaihe alkaa ja keskitymme enemmän omiin tarpeisiimme. Ärsyynnymme asioista jotka suhteen alussa olivat mielestämme söpöjä ja jännittäviä. Voimme tuntea turhautumista, vihaa, surua ja pettymystä. Jotkut alkavat tässä vaiheessa miettimään jos tämä henkilö oikeasti on Hän jonka kanssa haluaa elää loppuelämänsä, tai minne hän johon alussa rakastuin hävisi. Juuri tässä vaiheessa alamme asettelemaan miinoja suhteeseen ja, taustastamme riippuen, käsittelemme niitä eri tavoin.

Moni onnistuu pääsemään eteenpäin ja edistymään parisuhteessaan syvemmällä tasolla, kun taas toiset juuttuvat tähän vaiheeseen tai eivät onnistu lainkaan pääsemään siihen. Jos juutumme tähän vaiheeseen, parisuhteemme energia loppuu. Joskus kehitämme silloin rinnakkaiselämät ja jos pysymme suhteessamme, teemme sen turvallisuuden tunteen takia. Parisuhteet päättyvät usein tähän tai sitten haemme voimaa parisuhteen ulkopuolelta ja petämme. Minun kokemukseni mukaan tämä on myös monen parin käännöskohta. Nyt päätämme jatkammeko yhdessäeloa tai valitsemmeko kulkea omaa polkuamme.

Kolmanteen vaiheeseen kuuluu suhteen edistäminen syvemmälle tasolle, joka tarkoittaa läheisyyden ja vapauden välillä tasapainoittelua. Koemme kumppanimme usein vastapuoleksemme – toinen hakee läheisyyttä ja toinen toivoo vapautta ja jännitystä. Kun hallitsemme nämä vastakohdat ja tajuamme, että molempia tarvitaan parisuhteessa ns. tiedostava parisuhde syntyy. Silloin kykymme olla itsenäisiä yksilöitä vahvistuu, mutta myös kykymme kokea läheisyyttä toiseen. Tor Wennerdal, psykologi ja kirjailija, kirjoittaa kirjassaan Själv och tillsammans (suomennettuna “Itse ja yhdessä”) tästä aiheesta. Tullaaksemme lähemmäs muita meidän pitää myös pystyä erottumaan joukosta, muuten läheisyys muuttuu pelkäksi sulautumiseksi (läheisyys/turvallisuus) ja pystyäksemme erottumaan joukosta tarvitsemme muita, muuten autonomia (vapaus/jännitys) muuttuu eristäytymiseksi.

Tarvitsemme kaikkia kolmea vaiheita parisuhteen kehittämiseen. Siinä vaihe jossa sinä olet nyt koen, että et oikein ole siirtynyt rakastumisvaiheesta erilaistumisvaiheeseen/vallantaisteluun. Kuin haluaisit olla samppanjahuumassa koko ajan ja kun samppanja loppuu jätät parisuhteen. Parisuhde on myös arkea, makkaraa ja perunia, joita tietenkin välillä pitää maustaa katkaravuilla ja lasillisella viiniä. Aiemman selitykseni perusteella tuntuu siltä, ettet koskaan oikein aloita parisuhteita ja silloin tulee kysyä itseltään mistä se johtuu. Usein löydämme vastauksen itsestämme ja ympäristöstä, jossa olemme kasvaneet aikuisiksi. Mielestäni pelko on usein este. Pelko, tulla jotakuta lähelle ja sen myötä ottaa riskin, että tämän jonkun voi menettää. Silloin suhteen päättämisestä tulee turvallisuustoime. Tekee itse asian, jota pelkää sisimmissään, välttääkseen kivun jonka tuntee kun tulee poisvalituksi. Pelko voi myös olla epävarmuutta siitä millä tavalla toinen näkee minut kun samppanja on loppu.

Onnea tykö,

Håkan