Ghostarit, suurimmat uhrit?

Pari viikkoa sitten blogikolleegani Cecilia kirjoitti ghostauksesta ja miltä tuntuu kun joutuu ghostauksen uhriksi. Olen samaa mieltä hänen kanssaan – se on hirveä tunne. Mutta ajattelin kääntää näkökulmaa vähän: entä jos ghostarit ovat suurimmat uhrit? 

Jotta ghostauksesta voisi keskustella, täytyy ensin määrittää mitä itse ghostaus tarkoittaa. Se ei ole niin helppoa, sillä saman tilanteen voi tulkita eri tavoin riippuen siitä minkälainen on. Minulle ghostaus tarkoittaa suunnilleen seuraavaa. Rakentaa aika pitkän ja syvän yhteyden, menee parille treffeille, sanoo että pitää toisesta ja molemmat osapuolet ovat sitä mieltä, että seurustelua kannattaa jatkaa. Yhtäkkiä toinen kuitenkin häviää eikä häneen saa yhteyttä.

En tiedä jos tämä liittyy sukupuoleen, mutta miehenä koen, että tämäntyyppinen ghostaus on epätavallista. Jos nainen ei ole ollut kiinnostunut, olen yleensä saanut tietää siitä aikaisin. Se on tietenkin reilusti tehty, mutta se on myös helpoin tapa sanoa ettei ole kiinnostunut. Ghostaus ei sen sijaan ole niin helppo tapa päättää suhde. Se, että saa monta viestiä ja puhelua henkilöltä joka tykkää sinusta on varmasti tuskallista ja ahdistavaa. Pitää varmaan olla vähän tunteellisesti turrutettu jaksaakseen sen tuskan jonka tuottaa.

Minua on ghostattu kunnolla kerran ja meillä oli samanlainen yhteys kuin yllä kuvailemani yhteys kahden henkilön välillä voi olla. Kutsuin hänet illalliselle ja meidän piti päättä aika, mutta silloin hän katosi. Ei vastauksia, ei mitään. Arvaa jos olin yllättynyt kun hän pari vuotta myöhemmin kirjoitti Facebookissa jos halusin mennä kahville hänen kanssaan: “Olisi kiva jutella siitä mitä olemme tehneet viime aikoina”, hän kirjoitti.

Olin tietenkin päässyt hänen yli aikoja sitten, mutta hänen positiivinen äänensävynsä ärsytti minua. Joten kysyin häneltä miksi hän luuli että haluaisin tavata hänet sen jälkeen mitä hän teki minulle. Hän ei ymmärtänyt, joten sain muistuttaa häntä. Kun olin valmis, hän oli ymmällään; hän ei ymmärtänyt miten hän oli voinut käyttäytyä niin. Hän sanoi myös, ettei hän muistanut kaikkea mitä oli tapahtunut silloin, sillä hänellä oli silloin elämänkriisi.

Ok, hänellä ehkä oli. Tai sitten ei ollut. Mutta uskon että jotkut jotka ghostaavat eivät voi niin hyvin. Elämänkriisit, stressi ja muut ongelmat voivat aiheuttaa sen, että näkee ja ajattelee vain itseään eikä muita.

Mitä mieltä te olette? Ovatko ghostarit kylmiä “playersejä”, vai voiko heitä kohtaan tuntea sympatiaa?

Lue lisää Happy Pancake -blogista ghostauksesta ja deittailusta kun voi huonosti:
Ghosting – Kun kaikki hiljenee
Deittailla kun voi huonosti

Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta tai blogista? Tai ehdotuksia aiheista joista voisin kirjoittaa tai muuta? Kommentoi!