Yhteiset puutteet voivat olla hyvä asia

Lähes kaikki etsivät täydellistä kumppania, mutta täytyykö kumppanin todella olla täydellinen?

Tiedätte varmaan ihmistyypin jonka täytyy olla todella mukava koko ajan, menestyksekäs, jolla on monta kaveria ja monta harrastusta. He ovat aina iloisia, eikä heillä vaikuta olevat yhtään huolia. He vaikuttavat siis unelmakumppaneilta, vai mitä? Vai voiko tämän “täydellisyyden” käsittää muilla tavoin?

Kaikilla ihmisillä on tietenkin omat ongelmansa, mutta saan kuitenkin aina vähän huonomman itseluottamuksen kun tapaan tämän ihmistyypin. Alan ajatella omia virheitäni ja tutuu kuin en ole tarpeeksi hyvä hänelle.

Siksi minusta on kiva mennä treffeille joilla saa näyttää myös huonot puolensa. Uskon, että silloin pääsee lähemmäs deittiään. Pitää kuitenkin muistaa, että molempien on ymmärrettävä missä raja menee siinä, miten paljon kertoo “huonoista” puolistaan. 

Minun on esimerkiksi vaikea kuvitella, että henkilö joka on ollut masentunut näkee sen plussana, että deitillä on sama tausta. Mutta minä, joka olen itse ollut masentunut, voin nähdä myös etuja siinä, vaikkakin masennus ei tietenkään koskaan ole hyvä juttu. Jaammehan yhteisen, kovan, kokemuksen, josta olemme toivottavasti tulleet ulos vahvempina. Tiedämme minkälaisia tunteita ja ajatuksia voi olla, eikä siinä ole mitään hävettävää.

Uskon myös, että muut “ongelmat” toimivat samoin. Kun puhuu kumppaninsa kanssa vaikeista asioista, suhde voi vahvistua.

Mitä mieltä te olette? Mitä kokemuksia teillä on?

ONKO SINULLA AJATUKSIA TÄSTÄ KIRJOITUKSESTA TAI BLOGISTA, TAI EHDOTUKSIA AIHEISTA JOISTA VOISIN KIRJOITTAA? KOMMENTOI!