Sinun täytyy uskoa siihen!

Puhutko treffeistäsi ystäviesi ja perheesi kanssa? Minä puhun välillä ja riippuen siitä kenen kanssa puhun, keskustelumme voivat näyttää erilaisilta. Tältä keskustelu perheenjäseneni kanssa voi näyttää:

– Christian, miten rakkauden kanssa menee?
– Aika hyvin, olin treffeillä viime lauantaina ja uskon että tästä voi tulla jotain.
– Kiva kuulla! Milloin tapaatte taas? (hän kysyy todella innostuneesti)
– Noh, en tiedä. Ei aavistustakaan. 
– Ok? (hänen kulmakarvat rypyssä)

Kun puhun kaverin kanssa joka itse käy usein treffeillä, dialogista tulee erilainen:

– Mites treffeillä meni sunnuntaina, Christian? 
– Hyvin, kai. Eihän koskaan voi tietää. 
– Niin ei tietenkään. 
– Miten sulla menee? Miten treffeillä meni lauantaina? 
– Hän perui treffit. 

Kaikki jotka ovat olleet “deittiviidakossa” jonkin aikaa muuttuvat ennemmin tai myöhemmin skeptisiksi. Tavallaan se on terveellistä – jos ei avaudu kokonaan treffeillä, ei ole riskiä että tulee loukatuksi. Toisaalta uskon että se epäly joka ainakin minulla on, voi olla tuhoisa. Minulla on esimerkiksi aina “ei tästä mitään tule” -tunne – myös kun treffeillä on mennyt hyvin. Jotain tapahtuu jonka takia emme enää ole yhteydessä. Esimerkki: olen käynyt treffeillä naisen kanssa muutaman kerran ja meillä on ollut mukavaa. Kysyn jos hän haluaa nähdä ensi viikolla:

– Se olisi tosi kivaa, mutta minulla on menoja joka ilta ensi viikolla. 

Ok, hän ei voinut. Ei sen kummempaa. Mutta spontaani reaktioni oli että tämä on hänen tapansa sanoa “hyvästi”, sillä olen kuullut tuon lauseen ennen. Muutamassa sekunnissa olen keksinyt lopun tarinallemme jossa deittini tapaa jonkun toisen ja emme koskaan enää tapaa. Yhtä hyvin voin nyt jo unohtaa hänet ja löytää toisen. Muutun iloisesta ja toiveikkaasta passiiviseksi. Entä mitä deittini ajattelee? Hrm, hän ei kyllä ollut niin tosissaan ja halusi varmaan vain yhtä asiaa. Ja vips olemme oravanpyörässä väärinkäsityksien takia.

Meitä on varmaan monta jotka ovat kokeneet deittikulttuurin huonoja puolia. Emme voi unohtaa tylsiä tapahtumia ja tunnemme eri tavoin niiden takia, mutta vaistomme voivat usein olla väärässä. Siksi meidän pitäisi mielestäni yrittää unohtaa vanhat erot ja tylsät loput kun tapaamme jonkun uuden. Se voi olla todella vaikeaa, mutta silloin kannattaa ottaa esiin näyttelijätaitomme. Minun on näytettävä sekä itselleni että deitilleni että uskon tähän suhteeseen. Minun on uskottava että tämä henkilö on tosissaan minun suhteen vaikka minua on loukattu aikaisemmissa suhteissa. Silloin emme ole naiiveja, vaan uskallamme uskoa rakkauteen.

Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta, blogista, ehdotuksia aiheista joista voisin kirjoittaa tai muuta? Kommentoi!