Rakastunut kaikkiin joita suutelen

Minä ihastun todella helposti. Siis  T O D E L L A  helposti. En tiedä  M I T E N  monta kertaa olen mennyt kotiin onnistuneiden treffien jälkeen suuri hymy kasvoillani ja perhosia vatsassa. Nyt se tapahtuu! Olen tuntenut koko kropassa että  T Ä L L Ä  kertaa olen tavannut sen oikean.

Kunnes ymmärrän että tämä kerta oli sittenkin kuten kaikki muut kerrat. 

Ja minua ärsyttää – miksi tulkitsin tilanteen taas niin väärin? Miten en huomannut varoituslamppuja jotka vilkkuivat? Olen aina luullut, että osaan lukea ihmisiä hyvin, mutta jotain tapahtuu aina kun tapaan seksikkään henkilön. Muutun kultakalaksi joka unohtaa kaiken minkä olen oppinut rakkaudesta.

Luulen siksi, että tämä ei liity rakkauteen vaan että tämä on biologista ja fyysistä. Voin esimerkiksi luulla, että yhden illan jutun jälkeen alamme seurustella ja rakastumme. Aivoni lakkaavat siis toimimasta kun tunnen fyysistä vetovoimaa. En tarkoita että himoni saa aivoni katoamaan, vaan aivoni täyttyy rakkaustunteista. RAKKAUSTUNTEISTA. Se on sairasta. En siis voi pussata ketään ilman, että ajattelen tulevia häitämme. 

Kliseistä? Toivon että olisin coolimpi ja voisin erottaa seksin rakkaudesta. Olen myös kuullut useammin, että naiset tuntevat näin kuin miehet. Mutta kai teitä miehiä on myös olemassa, jotka tuntevat näin? Entä mitä minun pitäisi tehdä niin että en tuntisi näin? Voinko oppia sulkemaan tunteeni pois vai pitääkö minun elää selibaatissa kunnes löydän elämäni kumppanin?