Näkymätön – mutta yksin syyllinen

Saako syyttää itseään jos aloittaa suhteen henkilön kanssa joka on varattu? Vai onko pikemminkin uhri joka on tullut henkilön tielle joka ei tiedä mitä hän haluaa? Arvaan että useimmat valitsevat ensimmäisen vaihtoehdon. On rankkaa olla “se toinen”.

Vähän aikaa sitten luin jutun Facebookissa parista. En muista kaikkia yksityiskohtia, mutta sillä ei ole merkitystä. He olivat olleet naimisissa kauan ja vaimo oli sairastunut vakavaan sairauteen. Kun hän oli ollut sairain, hänen miehensä oli tapaillut toista henkilöä ja päättänyt että hän haluaa olla yhdessä tämän henkilön kanssa. Hän jättäisi siis vaimonsa jonka kanssa hän oli ollut yhdessä kauan. Mutta jostain syystä, jota en nyt muista, hän katui ja halusikin olla vaimonsa kanssa. Kommenteissa tämän jutun alla kaikki kirjoittivat miten “rakkaus voitti” jne.

Huomasin ettei kukaan, ei kukaan, kirjoittanut miehen uudesta naisesta. Kukaan ei ihmetellyt miten hän voi nyt. Hänen sydämensähän oli särjetty. Mutta sitä ei varmaan ajattele jos ei ole itse ollut vastaavassa tilanteessa?

Minä olen, valitettavasti ollut se näkymätön. En suunnitellut että niin kävisi, eikä se ollut niin jännittävä kokemus. Minä vain jouduin jotenkin siihen tilanteeseen. Se, että hänellä, jota rakastin niin paljon, oli elämä minun ohellani, oli kauhea ajatus. Se, että on rakastunut henkilöön joka myös on rakastunut sinuun, muttei saa näyttää sitä, on kamalaa.

Siksi ei ole niin outoa että minulla oli suuri tarve kertoa tilanteestani. Jos joku esimerkiksi kysyi kuulumisiani juhlissa, aloin kertoa koko tarinan tilanteestani. Joidenkin mielestä se kuulosti “siistiltä”, toiset ravistelivat päätään ja jotkut eivät tienneet mitä sanoa. Mutta sympatiaa en saanut kertaakaan. En ehkä ansainnutkaan sitä?

Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta, blogista, ehdotuksia aiheista joista voisin kirjoittaa tai muuta? Kommentoi!