Miksi alkurakkaus on niin ihanaa ja kamalaa?

Useimmat romanttiset elokuvat ja kirjat päättyvät kohtaukseen, jossa pariskunta on vihdoin ja viimein saanut toisensa ja voi nyt elää onnellisena elämänsä loppuun asti. Oikeassa elämässä jännitys ja draama alkaa usein vasta siitä, mihin rakkauselokuvat päättyvät.

Kutsumme rakastumiseksi tilaa, jossa hullaannumme niin täysin toiseen ihmiseen, että kaikki muu tuntuu menettävän merkityksensä. Vielä viikko sitten pidimme häntä ihan kivan näköisenä — nyt hän näyttää silmissämme maailman kauneimmalta tai komeimmalta tyypiltä.

Ollessamme yhdessä aika pysähtyy ja tunnemme olevamme seitsemännessä taivaassa. Joutuessamme rakastetusta hetkeksikin eroon ikävöimme hänen seuraansa. Ajattelemme häntä jatkuvasti ja pitkästytämme ystävämme vain puhumalla uudesta kullastamme.

Tutkijat ovat saaneet selville, että rakastuminen aiheuttaa useita eri muutoksia aivoissamme. Palkitsemiseen liittyvät aivojen osat aktivoituvat niin, että aivotoimintamme alkaa muistuttaa addiktiosta kärsivän aivoja. Läheisyyden tunnetta ja hyvää oloa tuovien välittäjäaineiden kuten oksitosiinin tasot nousevat. Valitettavasti samaan aikaan myös kehon stressihormonitasot nousevat ja mieltä rauhoittavan serotoniinin määrä vähenee.

Nämä muutokset selittävät sen, miksi alkurakastuminen on ihanaa, mutta usein myös ahdistavaa aikaa. Mitä enemmän olemme yhdessä rakastettumme kanssa, sitä enemmän saamme kokea euforisen hyvää oloa. Jos emme vietä tarpeeksi aikaa kasvokkain tai ainakin toisillemme puhuen, joudumme voimakkaan ahdistuksen, pelon ja jopa vainoharhojen valtaan.

Niin ikävältä kuin alkurakkauden ahdistus tuntuu, kannattaa muistaa, että sillä on hyvä tarkoitus: saada meidät viettämään enemmän aikaa yhdessä, jotta tutustumme toisiimme paremmin ja sitä kautta sitoudumme tiiviimmin suhteeseen.

Kaikkein tärkeintä on ymmärtää, että jos suhteen alussa koet epävarmuutta, epäluuloisuutta ja pelkoja, ne todennäköisemmin kumpuavat siitä, ettet vietä tarpeeksi aikaa rakkaasi kanssa lähekkäin, eikä siitä, että suhteessa sinällään olisi mitään vikaa. On myös hyvä huomata, että kaikkein eniten stressitasosi laskevat kun olette kasvokkain. Myös toisen kanssa puhelimessa puhuminen auttaa ahdistukseen. Tekstailu sen sijaan ei ole kovinkaan tehokas tapa parantaa oloa ja johtaa usein vain turhiin väärinkäsityksiin.

Alkurakastumisen dramaattisin vaihe kestää noin puoli vuotta. Sen jälkeen stressihormonitasot yleensä laskevat ja mieltä rauhoittava serotoniini lähtee taas nousuun. Samaan aikaan halua lisäävän dopamiinin määrä kuitenkin pysyy vielä ylhäällä, jolloin pääsemme vihdoin nauttimaan yhtä aikaa niin mielenrauhasta kuin ihanasta intohimosta.