Aitoja tunteita vai vain hyvää palvelua?

Olen seurustellut monen henkilön kanssa jotka ovat töissä ravintolamaailmassa (esimerkiksi ravintoloitsioita ja baarimikkoja) ja huomannut että he muistuttavat usein toisiaan. He ovat nimittäin todella hyviä luomaan romanttisen tunnelman; he sytyttävät kynttilöitä, tekevät hyvää ruokaa, soittavat romanttista musiikkia ja kuuntelevat ja ovat oikeasti kiinnostuneita siitä, mistä puhun. Kun viinilasini on tyhjä he täyttävät sen ja lainaavat takkiaan kun palelen. 

Olen tietenkin ihastunut heihin nopeasti, sillä kuka pidä hemmottelusta? Kun minä ja yksi ravintoloitsija jonka kanssa seurustelin erosimme, pysyimme kavereina. Kerroin myöhemmin että pidin tavasta miten hän järjesti ihania ja romanttisia treffejä. Silloin hän sanoi jotain mitä en todellakaan odottanut.

Hän kertoi että hän teki kaikkensa sen eteen, että hänen oikea persoonallisuutensa ei tulisi esille. Hän oli nimittäin asiantuntija siinä, että hän saa muut hänen ympärillään tuntemaan olonsa näetyiksi. Se oli hänen työroolinsa ja hänen oli vaikea päästää se vapaa-ajallaan. Hän oli supersosiaalinen työssään, mutta vapaa-ajalla hänestä oli rasittavaa olla sosiaalinen ja viihdyttää kavereita ja deittejä.

Se, jonka minä käsitin romantiikaksi ja todisteeksi siitä että hän todella piti minusta, oli itseasiassa vain hyvää palvelua. Tämä kuulosti ensin oudolta, mutta tajusin myöhemmin että toimin itse samantapaisesti. Vedän pari iltaa viikossa joogatunteja ja teen kaikkeni sen eteen, että asiakkaani tuntevat olonsa nähdyksi. Tuntien jälkeen tunnen oloni usein tyhjäksi koska olen antanut niin paljon itsestäni. Monet asiakkaat jäävät usein tuntien jälkeen juttelemaan ja voin joskus tuntea oloni psykologiksi tai teraputiksi silloin. Saan silloin tietyn työroolin (kuten ravintoloitsijaeksäni sai) ja myöhemmin minun on vaikea päästää kavereitani ja deittejä lähelle minua ja näyttää tunteita, sillä en halua olla työroolissani vapaa-ajallani.

Oletteko te joutuneet samanlaisiin tilanteisiin?