Varo tyyneyttä!

Tyyneys merellä on purjehtijan pahin vihollinen. Mielestäni se on myös deittailijan.

Pitäisikö treffien olla pitkiä vai lyhyitä? Olen aina kannattanut ensimmäistä vaihtoehtoa, niin että ehtii oppia tuntemaan toisen kunnolla. Mutta sitä mukaan kun deittailukulttuuri on kehittynyt, olen muuttanut mieltäni. Tänään uskon enemmän useaan lyhyeen treffiin kuin yhteen pitkään, sillä uskon että niin voi välttää ”tyyneyttä”.

Tyyneydellä tarkoitan sitä, kun treffit eivät liiku eteenpäin. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan – kun esimerkiksi juo vähän viiniä ja on mukavaa, keskustelu sujuu hyvin ja välillänne on kemiaa. Tämän takia haluatte jatkaa mukavia treffejänne ja ne venyvät pitkiksi. Jonkin ajan kuluttua huomaat kuitenkin että jotain on tapahtunut. Ette enää keksi mistä puhua ja tunnette olonne ”täysiksi”. Mistä puhua nyt? Hiljaisuudet lisääntyvät ja tulevat pitemmiksi ja loppuillasta tulee kiusallinen. Treffit eivät enää tunnu jännittäviltä ja epäilette jos haluatte että tulee toisia treffejä.

Tässä arkisessa tunteesta treffeillä ei minusta ole mitään outoa. Kun ei enää ole hermostunut ja on jutellut kaikista perusaiheista voi tuntea olonsa rennoksi, mutta uskon valitettavasti että monet päivän stressaantuneet sinkut kokevat tämän arkisen tunteen jonain negatiivisena. Heti kun ei ole ”kipinöitä”, haluaa löytää toisen jonka kanssa jutella tai mennä treffeille.

Minun vuoteen 2016 mukautettu neuvoni on, että lopetatte treffit kun teillä on hauskaa ja sovitte uusista treffeistä. Silloin teidän tekee mieli tavata taas pian ja treffien lopussa teillä on tunne että haluatte lisää toisesta. Työntäkää tyyneyttä niin paljon eteenpäin kuin voitte!

Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta, blogista tai ehdotuksia aiheista joista voisin kirjoittaa, tai muuta? Kommentoi!