Suhde + vapaus = mahdollista?

Avoin suhde, ilman vaatimuksia, ei varmaan ole niin monen unelmien suhde. Toisaalta monet haluavat varmasti olla vapaita eikä tuntea olonsa tukehtuneeksi kun seurustelee. Miten löytää suhde jossa tuntee olonsa vapaaksi? Viisas ystäväni on keksinyt tavan.

Tämän päivän sinkkuyhteiskunnassa monen on vaikea kompromisoida, ainakin minun mielestäni. Sekä yleisesti elämässä että suhteissa. Haluamme löytää kumppanin, mutta emme halua luopua elämästämme jota elämme nyt sinkkuina. Se on tietenkin mahdotonta, sillä meidän on tietenkin otettava kumppanimme huomioon. Täytyykö siis kadottaa itsensä kun aloittaa suhteen? Ei, sanoo ystäväni.

Kaverini on jakanut arjen kolmeen osaan:

1. Asioita joita tulen aina tekemään ja jotka ovat todella tärkeitä minulle
2. Asioita joita voin tehdä välillä, joista en oikeastaan pidä, mutta joita voin kuitenkin tehdä.
3. Asioita joita en koskaan tee, riippumatta siitä, mitä tapahtuu. Eikä siitä voi neuvotella.

Analysoin itseäni ja keksin seuraavat asiat jotka voisivat kuulua ystäväni kolmeen kategoriaan:

Ensimmäinen kategoria

Esimerkiksi fyysinen treenaus. Tulen aina kävelemään, juoksemaan ja liikkumaan. Myös urheiluharrastukseni kuuluu tähän kategoriaan, sekä haluni lukea ja kirjoittaa ja olla yhteydessä parhaiden kavereideni kanssa. Haluan myös mennä oluelle heidän kanssa joskus.

Mikään suhde ei saa minua lopettamaan näitä asioita. Jos joku vaatisi minulta jostakin luopumisen, se suhde ei kestäisi kauan.

Toinen kategoria

Tähän kategoriaan kumppanini harrastukset kuuluvat. Jos hän esimerkiksi rakastaa taidenäyttelyissä käyntiä, menen tietenkin hänen kanssaan. Muutaman kerta vuodessa siis, en todellakaan joka kerta, sillä en ole kiinnostunut taiteesta.

Jos kumppanini haluaa järjestää klassisen “pari-illallisen”, suostun tietenkin siihen. Se ei kuitenkaan ole lempitapani viettää iltaa, joten hän ei mieluiten järjestä niitä liian usein.

Kolmas kategoria

Tähän kuuluu siis se mitä en missään nimessä tee. Kuten joulualennuksissa shoppailu. Jos se olisi kumppanini lempiharrastus, hän saa tehdä sitä yksin. En myöskään koskaan tule treenaamaan ryhmässä, esimerkiksi zumbaa tai joogaa.

En myöskään tietenkään tule pakottamaan kumppaniani katsomaan matseja jotka minä haluan nähdä, jos hän ei halua!

Mielestäni nämä kolme kategoriaa ovat hyvä tapa ajatella ja elää kun on suhteessa. Jos tietää omat ja kumppaninsa rajat on vaikeampi tuntea olonsa tukehtuneeksi. Välttää myös turhia riitoja kun tietää mitä toinen haluaa ja ei halua tehdä.

Mitä mieltä te olette? Mitä kokemuksia teillä on suhteissa kompromisoinnista?

Onko sinulla ajatuksia blogista, ehdotuksia mistä voisin kirjoittaa tai muuta? Kommentoi!