Siksi emme ota ensimmäistä askelta

Viime viikon kirjoitukseni herätti jonkin verran keskustelua siitä, kuka tekee aloitteen, tai tarkemmin sanoen sen puutteesta.  Monet sanoivat että he kokevat että monesta mahdollisesta deitistä ei tule mitään koska kumpikaan ei halua tai uskalla ottaa ensimmäistä askelta. Mutta miksi? Uskon että siihen on kolme syytä, joista kerron nyt. En erota sukupuolia, sillä nämä ongelmat koskee yleensä kaikkia.

RISKI ETTÄ TE ETTE ENÄÄ OLE YHTEYDESSÄ

Minusta viestien kirjoittaminen on mukavaa, sillä pidän kirjoittamisesta. Voi rakentaa tietyn yhteyden tekstin kautta ja tästä yhteydestä voi saada paljon energiaa. Ja henkilöä josta saa positiivista energiaa ei tietenkään halua menettää. Mutta heti kun ehdotat treffejä otat riskin – hän ei ehkä halua tavata sinua IRL ja silloin ei ole mitään syytä jatkaa viestittelyä.

“HENKINEN PELI”

Tämä voi tuntua lapselliselta, mutta minusta siinä on ero jos olet hän jota kysytään treffeille tai hän joka kysyy toista treffeille. Jos joku pyytä minua treffeille tulen iloiseksi ja minulla on rento olo treffien suhteen. Sillä se että hän pyytä minua treffeille on merkki siitä, että hän vaikuttaa pitävän minusta ja saan siitä turvallisen olon. Jos taas sinä pyydät treffeillä ja hänellä, jota pyydät treffeille, on paljon tekemistä eikä hänellä vaikuta olevan aikaa treffeille sinun kanssa, tunnet olosi epämukavaksi treffeillä. Pointtini on, että monet haluavat yleensä olla hän jota pyydetään treffeille, eikä “pyytäjä”.

EI HALUA VAIKUTTAA EPÄTOIVOISELTA

Monet meistä haluavat varmaan vaikuttaa sinkuilta jotka viihtyvät sinkkuina, joilla ei ole kiire löytää se oikea. Jos teet aloitteen ja pyydät nopeasti treffeille voit vaikuttaa epätoivoiselta. Silloin on parempi odottaa että toinen pyytää treffeille.

Mutta miten kukaan koskaan pääsee treffeille jos kukaan ei halua pyytää treffeille ja jämähdämme vain tietokoneemme eteen?

Henkilö joka pyytä lyhyen viestittelyn jälkeen treffeille ei ehkä olekaan epätoivoinen, vaan hän haluaa vain löytää rakkauden. Mehän olemme kaikki enemmän tai vähemmän epätoivoisia, muutenhan kukaan ei liittyisi nettideittisivuille.

Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta, blogista, ehdotuksia aiheista joista voisin kirjoittaa tai muuta? Kommentoi!