Riittää että on hauskaa

on May 8, 2017 at 9:26 am

“Meillä on ollut hauskaa yhdessä”. Näin moni vanhempi pari selittää miksi heidän (avio)liittonsa on ollut niin onnellinen ja kestänyt niin kauan. Miksemme vain kopio heidän menestysreseptinsä sen sijaan että tekisimme kaiken niin vaikeaksi? Vai aliarvioimmeko ilon ja huumorin suhteissa?

Myönnän, että en ole seurannut Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa niin tarkkaan. Mutta näin toisen ohjelman jossa yksi osallistujista kertoi kokemuksistaan Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta. Hän oli pettynyt ja niin “palanut” että hän oli ottanut tauon deittailusta. Hän ei pitänyt ohjelman muodosta ja siitä miten hänelle oli löydetty vaimo. Hän ja hänen vaimonsa eivät nimittäin hänen mielestään sopineet yhteen.

Tämä “yhteensopivuusvika” sai minut miettimään – miten voi mennä niin pieleen kun joukko “asiantuntijoita” valitsevat? Psykologi, teologian tohtori ja seksuaaliterapeutti uskoivat että he sopisivat hyvin yhteen, mutta kaikki loppuikin melkein katastrofiin.

Uskon että tämä on ajan merkki. Voimme tänään analysoida deittimme pieniin osiin; molekyyleihin. Rakkaustehtaassa voimme toivoa minkä pituinen Hän on, mikä koulutus Hänellä on, Hänen hiusvärinsä, lempiruokansa jne. Mutta entä jos me tuijotamme liian paljon näitä vaatimuksiamme, ja sitä minkä uskomme olevan oikein meille, emmekä oikeasti nauti siitä että meillä on hauskaa yhdessä.

Minusta näin voi nimittäin käydä. Kun esimerkiksi kysyn ystäviltäni miten heidän treffeillään on mennyt, he voivat kertoa vaikka kuinka kauan heidän deittinsä persoonallisuudestaan: hän oli niin tai näin, hän oli töissä siellä tai täällä. Ja niin pois päin. Joskus voi kestää kauan ennen kuin saan kuulla jos heillä oli hauskaa treffeillä, joka luultavasti on tärkein syy miksi haluaa toisille treffeille. Voi olla haastavaa löytää henkilö jonka kanssa on hauskaa, koska sitä ei voi tietää etukäteen. Kaksi henkilöä voivat olla todella samanlaisia, mutta se ei tarkoita että he sopivat yhteen. Mutta on mahdoton selittää miksi.

En usko että toimimme näin vain kun seurustelemme, vaan monessa muussa tilanteessa myös. Pelaan esimerkiksi sulkapalloa ja tennistä. Kaksi urheilulajia joissa pelaajat käyttävät mailoja joilla he lyövät palloja, kenttää ympyröi viivat ja tavoite on voittaa vastustaja. Pitäisikö minun siis siksi pitää näistä urheilulajeista yhtä paljon? Ei. Sulkapallo on mielestäni ihan hauska harrastus ja hyvä liikuntatapa, mutta ei sen enempää. Tennis taas on jotain ihan muuta. Innostun aina kun tiedän että tänään saan pelata tennistä. En osaa selittää mistä tämä euforia ja rakkaus tennikseen tulee. Juuri tämä “mystiikka”, hyvässä ja pahassa, tekee rakkauden niin erityiseksi. Riippumatta siitä, onko se henkilöä kohtaan tai jotain muuta.