Miten kehua oikein?
Naisystäväni on asuu tänään onnellisena yhdessä poikaystävänsä kanssa, mutta hän oli kauan epävarma siitä, mitä hän oikeasti haluaa. Hänen poikaystävänsä oli aina ollut siellä häntä varten, hän esimerkiksi auttoi kaverini asunnon remontissa ja kun kaverini pyysi apua toisissa asioissa, hän auttoi aina. Heidän suhteensa tuntui toimivan hyvin. Mutta yksi asia vaivasi kaveriani: hänen poikaystävänsä puhui harvoin tunteistaan eikä hän koskaan kehunut kaveriani. Yhtenä iltana kaverini kysyi häneltä suoraan: “mitä mieltä sinä olet minusta? Viihdytkö seurassani?”. Poikaystävän ilme oli sekä hämmästynyt että loukkaantunut. Hän vastasi:
-Tietenkin viihdyn, enhän muuten olisi yhdessä kanssasi?
Niin, näin helposti kaverini kysymykset saivat vastaukset. Minä en ehkä ole ihan yhtä vähäsanainen kun puhun tunteistani, mutta tämä on aihe jossa minulla ja kaverini poikaystävällä on paljon yhteistä. Tosin minusta kehuja on luontevampi antaa tekojen kautta kuin sanojen, sillä mitä väliä sillä on mitä sanoo jos käyttäytyy päinvastaisesti? Se, miksi olen kuten olen, riippuu varmaan paljon lapsuudestani jolloin en saanut paljon kehuja. Monet lapsuudenkaverini ovat päinvastoin saaneet paljon kehuja ja moni kaverini lopettaa puhelunsa äitinsä kanssa sanomalla “rakastan sua”. Tunnen vanhempia joiden mielestä heidän lapsensa ovat kuin Nobel-palkinnon saajia kun he ovat saaneet hyväksytyn arvosanan tavallisesta tentistä ja se on varmaan todella hyvä asia monin tavoin. Mutta on myös muita tapoja näyttää että välittää. Kun on satanut kaatamalla jalkapalloturnauksissa monet vanhemmat ovat menneet kotiin, mutta minun vanhempani jäivät aina seisomaan sateeseen jotta he näkisivät kun pelasin. Kun olen tarvinnut kyydin kotiin juhlista keskellä yötä, minä ja kaverini olemme aina soittaneet ensin minun vanhemmilleni, sillä tiesimme että he hakevat meidät aina. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka monta samantapaista esimerkkiä, mutta ilman että he sanovat sen ääneen monta kertaa, tiedän miten paljon tarkoitan vanhemmilleni.
Eikä omena kauas tipu puusta. Kun seurustelen, muistutan paljon vanhempiani; en kehu kumppaniani niin usein, se ei nimittäin tunnu luontevalta – varsinkaan suhteen alkuvaiheessa. Kehuminen tuntuu oudolta jos ei edes tunne kunnolla henkilöä. Kun kehun tunnen oloni usein pinnalliseksi. Minusta on siksi luonnollista näyttää arvostusta teoin. Voin esimerkiksi järjestää retken, tehdä illallista tms., sillä kuten kaverini poikaystävä teen näitä asioita koska pidän henkilöstä jolle teen niitä.
Mutta haluaisin olla parempi kehuja, sillä se voi mielstäni olla tärkeää. Kehumalla voi nimittäin näyttää selvällä tavalla että pitää henkilöstä ja kehut voivat myös auttaa rakastumisessa. Mutta ovatko kaikki kehut hyviä vai voivatko ne myös olla vääränlaisia?
Esimerkiksi kun kehuu henkilön, joka monen mielestä on todella kaunis, ulkonäköä – miten iloiseksi hän tulee? Siis siitä, että taas yksi kehuu hänen ulkonäköään. Eikö hänen kiinnostuksen herättämiseen tarvitse tehdä enemmän?
Uskon että kehujen on tultava sydämestä ja täytyy näyttää että on ajatellut mitä sanoa ennen kuin kehuu. Minähän kirjoitan työkseni ja saan siksi välillä kehuja kirjoituksistani. Samoin kampaajaa ehkä kehutaan sanomalla miten hienoja kampauksia hän tekee tai kokkia koska hänen ruokansa maistuu hyvältä. Tulemme tietenkin kaikki iloisiksi kehuista, mutta koska nämä ovat ammattimme olisi kai outoa jos emme olisi hyviä tekemään mitä teemme? Tulisin iloisemmaksi jos kehut olisivat tarkempia, esimerkiksi että joku kehuu tiettyä kirjoitustani. Silloin kehu tuntuisi aidommalta ja uskottavammalta.
Mutta, kuten kirjoitin, mitä minä tiedän kehuista? Te saatte auttaa minua – mitä mieltä te olette?
Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta, blogista, ehdotuksia aiheista joista voisin kirjoittaa tai muuta? Kommentoi!
There are no comments
Add yours