Milloin nähdään?

Treffeille parin lyhyen viestin jälkeen? Tai odottaa vähän niin että opitte tuntemaan toisenne paremmin? Molemmilla vaihtoehdoilla on, minun mielestäni, hyvät ja huonot puolensa.

Välillä saamme todella konkreettisia viestejä. Tyypillinen sellainen on, että hän joka lähettää viestin kertoo että hän pitää esittelyteksistäni ja kysyy jos haluasin mennä kahville joku päivä. Tulen todella iloiseksi näistä viesteistä kahdesta syystä: pidän siitä että nainen tekee aloitteen ja siitä että joku on kiinnostunut minusta. Samaan aikaan oloni on vähän epämukava. Olen siis menossa treffeille jonkun kanssa josta en tiedä melkein mitään. En esimerkiksi tiedä hänen arvomaailmastaan ja mielipiteistä. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan jos “klikkaamme” treffeillä.

Tietämättömyys on tietenkin huono puoli. Uskon että monet epäonnistuneet treffit voitaisiin välttää jos kaikki ei menisi niin nopeasti. Toinen huono puoli kun tapaa nopeasti lyhyen viestittelyn jälkeen on, ettet tiedä miten hän puhuu eri asioista ja hänen arvoistaan – jos sanot “väärin” jostakin, voi syntyä vaivalloinen tunnelma.

Hyvät puolet nopeassa tapaamisessa ovat mm. ajan säästö. Miksi lähetellä viestejä henkilön kanssa jota et koskaan tapaa? Jos näette lyhyen viestittelyn jälkeen, teillä ei myöskään ole liian korkeita odotuksia. Eikä myöskään haittaa yhtä paljon jos ette klikkaa treffeillä, verrattuna siihen jos olette lähetelleet viestejä toisillenne pitkään.

Toinen vaihtoehto on maratonpitkät viestikeskustelut jolloin kestää todella kauan kunnes sovitte treffit. Minä pidän viestien kirjoittamisesta ja siksi se ei minua haittaa. Mielestäni pitkään kestävässä viestittelyssä on monta hyvää puolta: saat esimerkiksi hyvän kuvan hänestä jonka kanssa kirjoittelet ja hänen mielipiteistään. Saat siis tietää aika tarkkaan jos sopisitte yhteen. Pidän myös henklöistä jotka kirjoittavat viestejä joista näkee että he ovat käyttäneet sen kirjoittamiseen aikaa, vaikkemme me ehkä kirjotakaan pitkään toisillemme tai mennä treffeille.

On myös olemassa vaaroja pitkään kestävissä kirjeenvaihdoissa. Aika itsestäänselvä huono puoli on, että tuhlaatte aikaa jos ette sovikaan yhteen kun lopulta menette treffeille. Ajantuhlauksella ei minusta ole niin suurta merkitystä, mielestäni vaikeinta on että yhtäkkiä kaikki loppuu: jos on meilaillut toisen kanssa monta viikkoa, ehkä jopa joka päivä, ja tullut iloiseksi aina kun on saanut viestin, voi tuntua tyhjältä jos yhtäkkiä ei saakaan viestejä häneltä. Tylsä päivä ja yksinäinen sunnuntai voi pelastua kun joku cyberavaruudessa lähettää viestin.

Olette ehkä kertoneet tärkeistä ajatuksistanne ja salaisuuksistanne ja tuntuu kuin tuntisitte toisenne hyvin.

Mennä treffeille näillä tunteilla on ihanaa, mutta myös ahdistavaa. Tiedät että kun tulet kotiin treffien jälkeen, jotain on muuttunut; olette joko tulleet toisianne lähemmäksi tai huonoimassa tapauksessa ne treffit olivat viimeiset. On tietenkin surullista jos ette enää tapaa, mielestäni on aina tylsää kun henkilö katoaa elämästäni.