“Vanhempani eivät hyväksy poikaystävääni”

Olen 26-vuotias nainen ja olen tavannut miehen joka on noin viisitoista vuotta vanhempi kuin minä. Rakastan häntä todella paljon. Ongelmani on, että vanhempani, joita myös rakastan paljon, ovat ottaneet etäisyyttä minuun koska heidän mielestä hän on liian vanha eikä ansaitse minua. Mitä voin tehdä?
/Lisa

HÅKAN VASTAA:

Hei Lisa ja kiitos viestistäsi.

Hienoa lukea että olet löytänyt rakkauden. Ymmärrän myös että on tuskallista ettet saa jaata sitä onnea vanhempiesi kanssa.

Uskon että kaikki vanhemmat haluavat parasta lapsilleen. Joskus se voi aiheuttaa tilanteita kuten sinun tilanteesi. Vanhemmillasi on ehkä toivekuva siitä minkälaisen tulevaisuuden saat ja kenen kanssa olet yhdessä. Kuva tulevaisuudesta josta he joko ovat tietoisia tai eivät ole ja joka luultavasti perustuu normeihin ja sääntöihin joita pitäisi seurata heidän mielestään. Näkemys jossa heidän tyttärensä tapaa henkilön joka on oikeanlainen kaikin tavoin heidän mielestään ja joka sinun tapauksessasi on “oikean” ikäinen. Kun tapahtuu jotain joka ei ole kuten heidän toivekuvassaan – tapaat miehen joka ei olekaan kuten he ovat toivoneet hänen olevan ja heidän näkemyksensä tulevaisuudestasi kaatuu. Silloin he toruvat olemalla kuin seurustelukumppaniasi ei olisi olemassa ja näin ollen kuin koko tilannetta ei olisi. Torjuminen on tapa rangaista, mutta he rankaisevat samalla myös itseään. Oman lapsensa torjuminen liittyy suruun, myös vaikka yrittäisimme puolustaa käyttäytymistämme. Hyväksyminen on tärkeää kaikissa suhteissa ja varsinkin lapsi-vanhempi-suhteissa. Aikuisina lapsien ei tarvitse mukautua ja tehdä kuten heidän vanhempansa haluavat.

Ymmärtääkseni olet yrittänyt lähestyä vanhempiasi eri tavoin ja yrittänyt pyytä heitä hyväksymään elämänvalintasi. Jos olet tehnyt niin, yritä uudestaan. Keskustelu on, vaikkakin se voi tuntua mahdottomalta, ainoa tapa ymmärtää toisten näkökulmia ja käsityksiä ja ainoa tapa miten voitte saada takaisin yhteyden joka teillä oli ennen. Uskomme usein että meidän on hyökättävä tai puolustauduttava kun olemme loukkaantuneita tai toruttuja. Jos sinusta tuntuu siltä, yritä kertoa vanhemmillesi että olet surullinen koska he eivät hyväksy kumppaniasi, miten sinä itse näet koko tilanteen ja miten toivoisit että he suhtautuisivat siihen. Kuuntele vanhempiesi vastauksia ja yritä ymmärtää heidän näkökulmaansa ilman että alat puolustella itseäsi. Se ei tarkoita että olet samaa mieltä kuin he. Silloin on tärkeää pitää kiinni mielipiteistäsi ja siitä mikä sinusta on oikein.

Onnea,

Håkan