It takes two to tango

“En aio tutkia itseäni”.
Näin yksi nainen sanoi minulle kun huomasimme että meillä oli vahvoja tunteita toisiamme kohtaan. Rakkautemme tuntui luonnolliselta, mutta myös mahdottomalta. Hän oli nimittäin varattu. Hän valitsi siksi “sulkeutua” eikä analysoida tilannetta.

Luuletteko että annoin periksi? En tietenkään, tiedättehän miltä tuntuu olla rakastunut – on valmis taistelemaan ja antamaan kaikkensa. Yritin selvittää mitä hän tunsi ja ajatteli ja miksi hän tunsi ja ajatteli niin. Johtuiko hänen tunteensa minua kohtaan vain siitä, että hänen suhteensa ei voinut hyvin, vai oliko hänellä aitoja tunteita minua kohtaan? Jos vain kysyisin oikeita kysymyksiä ja olisin tarpeeksi ymmärtäväinen, hän avautuisi. Mutta ei. Ja tulin vain hämmentyneemmäksi.

Uskon, että ihmiset etsivät selityksiä luonnostaan. Me haluamme tietää miksi jokin on tapahtunut ja haluamme tietää miksi muut käyttäytyvät kuten käyttäytyvät. Olen usein kuullut tv-ohjelmissa jms. henkilöistä, joiden omainen on ollut kadoksissa monta vuotta, jotka ajattelevat näin. He tietävät että heidän lapsensa on luultavasti hengissä, mutta he tuntevat levottomuutta niin kauan kun he eivät tiedä missä hän on. Tietämättömyys kuluttaa.

Näin voi tuntua rakkaudessa. Olen nimittäin oppinut, että kaikkien mielestä kommunikaatio ei ole yhtä tärkeää kuin minun mielestäni. Jotkut eivät halua analysoida itseään, joten jos jotain huonoa tapahtuu deittailuvaiheessa, heidän mielestä on parasta lopettaa deittailu eikä yrittää ratkaista ongelmaa. Toiset haluavat kommunikoida, mutta eivät tiedä miten. Heillä on ehkä niin paljon huonoja kokemuksia, että heidän on vaikea luottaa ihmisiin. Silloin on ihan sama miten hyvä toinen on kommunikoimaan – ei voi selvittää ongelmia henkilön kanssa joka ei halua tai osaa. Tangoon tarvitaan kaksi tanssijaa.

Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta, blogista tai ehdotuksia aiheista joista voisin kirjoittaa? Kommentoi!