Sinkut – viisampia kuin muut?

Eräs tyttö koulustani oli aina todella suosittu poikien kesken. Hän oli kaunis ja tosi mukava. Hän oli myös todella suoraselkäinen ja yksityinen. Hän ei päästänyt ketään liian lähelle ja oli aina sinkku, eikä hänen yhä turhautuneempien ihailijoiden kosiskelut tehonneet.

Ymmärsin heti että hän oli “out of my league”, mutta monet kavereistani tekivät kaikkensa saadakseen hänen huomion. Lopulta kaikki totesivat että hänessä oli jokin vikana, kun hän ei kiinnostunut kenestäkään. Sen takia se, että hänestä nyt on tullut äiti, sai monet hänen ihailijoistaan surullisiksi. Hän pystyi siis rakastumaan.

Mutta onko jotain “vikaa” jos on useammin sinkku kuin suhteessa? Olen ollut sinkku suurimman osan elämästäni koska olen itse halunnut elää niin. Nyt vähän vanhempana voin todeta että minulla on ollut aika naiivi kuva rakkaudesta. Olen myös hakeutunut vääränlaisten naisten luo. Se ei kuitenkaan ole koko totuus miksi olen sinkku, sillä uskon ymmärtäväni paremmin nyt kenen kanssa sovin yhteen ja mitä rakkaus on. Tänään minulla on muita syitä miksi minun on vaikea löytää kumppani. Välillä minusta tuntuu että elän väärässä ajassa. En oikein osaa deittailla kuten vuonna 2016 pitäisi. Vahvuuteni ei tule esiin niin paljon kuin haluaisin.

Mutta, palataakseni itse kysymykseen, tarkoittaako tämä että minulla on ongelma? Ehkä, ainakin minusta tuntuu että monen mielestä minulla on. Koska kun puhun deittailusta ja suhteista kavereideni kanssa, minusta tuntuu usein että minulla ei saa olla mielipiteitä näistä aiheista sillä “enhän minä tiedä mitään suhteista”. Henkilöt jotka ovat olleet monessa suhteessa ovat “asiantuntijoita” heidän mielestään. Ihan sama miten huonoja suhteita heillä on ollut ja jos he ovat kokeneet esimerkiksi pettämistä, kommunikointiongelmia tai rakkauden puutetta. Silti he yrittävät usein ylläpitää jonkinlaista kuvaa täydellisestä ja onnellisesta suhteesta. Tulen surulliseksi näistä suhteista, toiset voivat tulla helpottuneiksi kun he toteavat että heillä ei ole tämänlaisia suhteita. Mutta eikö hänessä, joka jää näihin suhteisiin, ole enemmän vikaa kuin minussa? Ja miksi minä kuuntelisin heidän suhdeneuvojaan?

Sinkkuutta ei pitäisi nähdä jonain huonona, vaan päinvastoin hyvänä. Meillä, jotka olemme olleet sinkkuja kauan, on ehkä parempi tilannetaju ja harkintakyky. Se, että tuntee itsensä kunnolla eikä altista itseään huonoihin tilanteisiin, on myös ominaisuus.

Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta, blogista, ehdotuksia aiheista joista voisin kirjoittaa tai muuta? Kommentoi!