Nettideittailu – kaupungissa vs. maalla
Yhä useampi muuttaa maalta kaupunkiin ja sen takia monia kysymyksiä ja ongelmia keskustellaan kaupunkilaisten näkökulmasta. Luultavasti myös nettideittailua, tätä mieltä on ainakin yksi blogilukija joka kommentoi aikaisempaa kirjoitustani. Keskitymme kaupunkilaisiin nettideittailijoihin ja unohdamme maalla asuvat. Tämä blogikirjoitus vertaa nettideittalua kaupungissa ja maalla – mitä hyviä ja huonoja puolia kaupunkilaisilla ja maalla asuvilla nettideittailijoilla on?
Luulen että tyypillinen nettideittailija on aika nuori kaupungissa asuva henkilö. Hän voi mennä treffeille keskellä viikkoa, esimerkiksi oluelle mukavaan pieneen baariin ja seuraavana päivänä mennä vähän myöhemmin töihin. Se on ainakin minun kuvani nettideittailusta ja monet aktiviteetit kaupungeissa sopivat yleensä tälle kohderyhmälle. Mutta monelle HP-jäsenelle maalla tämä on vain utopia. Ensinnäkin, missä voit juoda oluen pienessä kylässä tiistaina kello 22? Miten pääset kotiin jos asut kylän ulkopuolella? Ja jos sinun on ajettava töihin seuraavana päivänä et voi juoda liian monta olutta. Eli onko kaupungissa helpompi mennä sponttaaneille treffeille keskellä viikkoa?
Kuten olen kirjoittanut muissa blogikirjoituksissani olen itse maalta, mutta olen asunut suurimman osan aikuiselämästäni kaupungissa. Yksi hyvä puoli siinä että nettideittailen kaupungisa on tarjonta. Suuressa tai suurehkossa kaupungissa on monta ja erilaisia henkilöitä – enemmän valinnanvaraa siis. Toinen hyvä puoli on etäisyydet: voi sopia treffit nopeasti.
Yksi huono puoli on kilpailu: vaikka täällä asuukin monta, voi olla vaikea löytää juuri itselleen sopiva kumppani. Minusta tuntuu myös että deittailusta on tullut harrastus monelle. Voi mennä treffeille mutta koska on niin monta muuta joiden kanssa voi mennä treffeille voi olla vaikea kiinnostua tai jopa rakastua.
Entä maalla?
Jos asut maalla sinulla ei luultavasti ole yhtä paljon valinnanvaraa. Jos haluat löytää jonkun, sinun on ehkä matkustettava suurempaan kaupunkiin tai kylään ja tähän menee sekä paljon aikaa että omistautumista. Ei ole siis yhtä helppoa mennä sponttaaneille treffeille.
Mutta tämän voi myös kääntää hyväksi puoleksi: jos ei mene usein treffeille eikä ole monta joista valita, panostaa enenmmän niihin treffeihin joille menee. Koska maalla ei ole yhtä suuri tarjonta mahdollisia tulevia kumppaneita, ottaa jokaisen treffin vakavasti. Onnistuneet treffit maalla ehkä johtaa useammin toisiin treffeihin kuin kaupungissa?
Eli, nettideittailulla maalla ja kaupungissa on omat ongelmansa!
Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta, blogista, ehdotuksia aiheista joista voisin kirjoittaa tai muuta? Kommentoi!
Oi oi maalla elo on ihanaa. No joo, ei ole aina. Ensinnäkin. Haluatko, että koko kylä tietää, että käyt treffeillä? No et.
Toiseksi, se välimatka.. 200 km? Hups…
Kolmanneksi, kuka hassu jaksaa näitä matkoja?
Mutta jos noista pikkupulmista jaksaa päästä yli, niin tämä on just se paras tapa! Voi löytää ihmisiä, joista voisi oikeasti tykätä. Ei se ensimmäinen ehkä ole se, mutta älä lannistu. Onnea matkaan, vaikka matkaa olisikin 🙂
Kaupunkilaiset tapaavat jossain puolueettomalla maaperällä, baarissa, ravintolassa, elokuvissa ja maalla mennään heti toisen luokse, koska ei oikein ole muutakaan paikkaa ja jos on eläimiä mitä pitää hoitaa.
Ei se kaupungissa ainakaan yhtään sen helpompaa ole, oon asunu Turussa ikäni eli 30 vuotta ja treffeillä en ole koskaan vielä ollut. Tai voisi sanoa etten ole koskaan vielä päässyt treffeille. Treffipalstoja on kokeilut vuosien ajan mutta turhaan. Ja ulkona livenä se ei oo yhtään sen helpompaa. Kait se menee seuraavatkin 30v sinkkuna, olishan se jo jonkinlainen saavutus olla 60 vuotias käymättä kertaakaan treffeillä.