3fceb96f3b35d4251f32f00e1a81f43b (1)

“Etenemmekö liian nopeasti?”

Hei, 

Tarkan harkinnan jälkeen menin treffeille todella ihanan henkilön kanssa jonka löysin Happy Pancakeistä. Tulimme tosi hyvin toimeen jo muutaman viestin jälkeen! Kirjoitimme non-stop… halusimme molemmat tavata ja oppia tuntemaan toisemme paremmin. Kirjoitimme toisillemme heti aamuisin kun heräsimme ja lopetimme vasta kun nukahdimme illalla. Meillä molemmilla on lapsia ja muita syitä jonka takia emme voineet nähdä heti, mutta neljän päivän jälkeen menimme ensimmäisille treffeillemme. Ne olivat todella onnistuneet, söimme ravintolassa, hän ajoi minut kotiin ja halasimme kun sanoimme heipat. 

Tekstasimme heti treffien jälkeen ja olimme molemmat iloisia ja treffit olivat menneet meidän molempien mielestä tosi hyvin!!! Me kaipasimme seuraavia treffejä ja laskimme päiviä niihin… Puhuimme edelleen puhelimessa ja tekstailimme joka päivä aamusta iltaan! Meidän molempien mielestä oli kuitenkin outoa että kaipasimme toisiamme niin paljon vaikka olimme vain tavanneet kerran. Puhuimme todella suoraan ja avoimesti jo alusta ja puhuimme siitä, että me molemmat halusimme jotain vakavaa eikä vain seksiä. Meillä on molemmilla lapsia ja olemme molemmat olleet eronneita 4 vuotta… parilla lyhyellä suhteella siinä välissä. Seuraavat treffimme olivat viisi päivää myöhemmin ja kaikki tuntui taas niin luonnolliselta ja rennolta! Jäin yöksi hänelle ja lopulta jäinkin hänen luokseen maanantaista keskiviikkoon. Kaikki muuttui yhtäkkiä vakavaksi: tapasin sattumalta hänen kavereitaan ja hänen isänsä. Mutta se ei tuntunut oudolta.

Parin päivän päästä kysyin milloin tapaisimme taas… ja sovimme lauantaina. Olisimme siis keskiviikosta lauantaihin ilman toisiamme, ei siis mitään sen omituisempaa, mutta hermostuin heti. Hän kertoi myös perjantaina että hän halusi kertoa itsestään ja miten hän “toimii”: hän haluaisi edetä hitaammin nyt alussa. Hän oli ennen tapaillut naista ja he olivat myös tapailleet todella paljon alussa – liian paljon, lopulta hän kaipasi omaa aikaa ja he erosivat. Hän ei halunnut että näin kävisi myös meille. Minusta oli hyvä että hän oli rehellinen ja kertoi tästä minulle. Yhtäkkiä oli jo lauantai ja treffimme menivät hyvin! Sunnuntaina, kun olin menossa kotiin, puhuimme ja sanoin että olin miettinyt tätä että olimme edenneet niin nopeasti. Että minusta on hyvä idea hidastaa vauhtia vähän… mehän haluamme oppia tuntemaan toisemme kunnolla. Me emme juttele nyt yhtä usein kuin ennen, mutta kuitenkin monta kertaa päivässä…

Meidän ei varmaan pitäisi olla huolestuneita… Tapasimme seuraavana keskiviikkona ja jäin taas kahdeksi yöksi. Aika intensiivistä taas, mutta kaikki tuntui niin hyvältä ja oikealta. Hänen kaverinsa olivat myös kylässä, teimme arkisia juttuja yhdessä ja viihdyin hyvin hänen luonaan. Hän jopa meni pari kertaa asioimaan ja minä jäin yksin hänen kotiin. 

Kaikki on mennyt todella nopeasti!! Tykkään hänestä todella paljon! Pelkään että jotain tapahtuu! Miten jarruttaa oikein? Mitä voimme tehdä ettei kaikki menisi niin nopeasti? En halua että hän saa paniikin. Minullahan ei oikeastaan ole ollenkaan kiire! On vain käynyt näin että olemme edenneet nopeasti suhteessamme. 

On outoa ajatella että kolme viikkoa sitten en edes tuntenut häntä tai tiennyt että hän oli olemassa! Ja nyt haluan oppia tuntemaan hänet vielä paremmin ja olla hänen kanssaan koko ajan. Olemme molemmat fyysisiä ja halailemme paljon… välillä pelkään että halaan häntä liian usein! 

Onko teillä vinkkejä miten saamme suhteemme toimimaan hyvin vaikka aloitimmekin “väärästä päästä”?

 

HÅKAN VASTAA:

Hei,

Kiitos viestistäsi ja kysymyksistäsi. Ihastus on “iskenyt” teihin ja syöksytte armottomasti eteenpäin tunteissanne. Jos olisimme rakastuneita koko ajan, kuolisimme stressistä, joidenkin mukaan. Kun rakastuu, syöksyy johonkin uuteen. Emme toimi järkevästi ja teemme kaikkemme niin että voisimme olla yhdessä. Mieluiten vuorokauden ympäri ja halaillen. “Sinä olet parasta mitä on tapahtunut minulle”, “ilman sinua en ole kokonainen”, “kanssasi elämälläni on tarkoitus”, jne. Rakkauskaruselli pyörii nopeasti ja huumassa otamme monta suurta askelta ja teemme nopeita päätöksiä. Kihlaus, muutto yhteen, lapsia, sukulaisia, kavereita, jne. Haluamme näyttää maailmalle miten onnellisia olemme, mutta haluamme myös olla turvassa. Kaikki menee nopeasti kunnes joku vetää käsijarrusta.

Epävarmuus tulee esiin. Etenemmekö liian nopeasti? Meidän pitäisi ehkä hidastaa vauhtia? Entä jos rakkausjuhlamme loppuu?

Jotkut kokevat että rakkaus nielee heidät jonkinlaiseen huumaan ja hetken kuluttua he tarvitsevat vapautta ja tilaa pois suhteesta. Toiset haluavat sen sijaan lisää. Suhteissa on tavallisesti ääripäitä ja tästä olen kirjoittanut aikaisemmin. Yksi haluaa omaa tilaa ja aikaa, kun taas toinen kaipaa läheisyyttä ja halailua. Joka tapauksessa näytämme kaikki eri tavoin arvostusta ja rakkautta.

Jos halailemme enemmän tunnen oloni turvalliseksi; jos saan enemmän tilaa tunnen oloni vapaaksi. Ääripäät ovat tärkeitä suhteissa ja meidän on ymmärrettävä se. Ääripäät voi tulkita väärin, esimerkiksi että toinen ei pidä sinusta kun hän sanoo että hän tarvitsee vapautta. Tai kun sinä haluat halailla ja olla hänen kanssaan kun hän haluaa olla yksin, hän voi tuntea ettei hän riitä ja kelpaa sinulle. Olitpa mikä ääripää tahansa, se ei tarkoita että hän “ei pidä” sinusta, vaan vapaus voi tarkoittaa hänelle tapaa oppia tykkäämään sinusta vielä enemmän.

Kirjoittamastasi tulkitsen että ette ole aloittaneet suhdettanne väärästä päästä, vaan pikemminkin te olette hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu kun rakastuu. Neuvoni on, että odottakaa vähän, katsokaa ympärillenne, miettikää ja keskustelkaa suhteestanne ja kuunnelkaa toistenne ajatuksia ja tarpeita. Anna rakkauden tulla aikanaan ja haastakaa toisenne jäämään vaiheeseen jossa olette nyt ja nauttikaa. Älkää yrittäkö pakottaa jonkinlaista arkea nyt jo, se tulee ennemmin tai myöhemmin.

Yksi tapa on keskittyä luottamukseen siihen että olet hänen luonaan myös huomenna.

Italialainen sosiologian professori Francesco Alberoni on kirjoittanut kirjan “Rakastuminen”. Hän kirjoittaa että rakastumme kun “tavallinen elämämme” tuntuu värittömältä ja tylsältä. Rakastuminen auttaa meitä murtautumaan elämän rutiineista johonkin uuteen ja jännittävään. Alberonin näkökulmasta voi nähdä rakastumisen kaipauksena kehittää itseään. Tästä näkökulmasta voi siis ehkä nähdä rakastumisen jonain itsekeskeisenä?

Onnea,
Håkan

dating


There are no comments

Add yours