Taktinen treffivahinko?

Tiedättekö milloin on suurin mahdollisuus että päästää palloon maaliin jalkapallossa? Kun on juuri itse tehnyt maalin. Sillä silloin on rentoutunut, itsevarma ja unohtaa kaiken taktiikan. Ja uskon että oiken taktiikan valinta on tärkeää – sekä jalkapallokentällä että deittimaailmassa.

Viime viikonloppuna luulen että tein taktisen treffivahingon. Korostan että luulen että tein, tämä on kokonaan minun tulkintani. Niin sanottu taktiikkani ei ehkä ollut ollenkaan tärkeä tekijä siinä mitä tapahtui. Olin ollut pari kertaa treffeillä yhden naisen kanssa ja viihdyin hänen seurassaan. Hän piti myös minun seurastani, mutta koska hän oli juuri eronnut, hän halusi edetä hitaasti. Kunnioitin sitä tietenkin, mutta halusin samaanaikaan nähdä häntä aika usein. Minä tein useimmiten aloitteet, mutta hän näytti myös että hän oli kiinnostunut. Viime viikolla kaikki muuttui. Olimme ensin olleet yhteydessä aika epäsäännöllisesti, mutta nyt aloimme jutella joka päivä. Tekstailimme iltaisin ja kerroimme mitä olimme tehneet päivällä, toivotimme hyvät yöt jne.

Minulla oli siis aika hyvä tunne ennen viikonlopun treffejä. Olimme sitä paitsi sopineet mitä tekisimme pari viikkoa myöhemmin, joten odotin innolla treffejämme. Meillä olisi aikaa, ei stressiä ja paineita. Seuraavilla treffeillä ajattelin kutsua hänet illalliselle ja näyttää enemmän kuka olen. Mutta olin ehkä liian rentoutunut valitessani mitä tekisimme treffeillämme, tai sehän ei ollut kokonaan minun ideani. Deittini oli nimittäin sanonut että hän halusi nähdä kaupungin jossa vartuin, joten ehdotin että tekisimme pienen retken sinne. Hänestä se oli hyvä idea, joten hain hänet autollani ja aloitimme retkemme. Perillä joimme kahvit söpössä kuppilassa ja kävelimme luonnossa. Minusta se oli kiva retki, minusta on mukava näyttää paikkoja jossa vietin aikaa lapsena ja jotka ovat tehneet minusta minut. Enempää kuin sitä nämä treffit eivät tarkoittaneet ainakaan minulle.

Mutta retkemme jälkeen tapahtui jotain jonka takia retkemme voi tulkita eri tavalla kuin minä tulkitsin. Olinko liian henkilökohtainen liian aikaisin? Oliko ok että näytin hänelle kotikaupunkini? Olimmeko nyt pari? Pakotinko esiin päätekösen mitä välillämme tapahtuisi seuraavaksi? Minulla ei ole aavistustakaan jos näin voi ajatella, mutta tarkoitukseni ei todellakaan ollut lähettää niitä signaaleja.
Se jota tapahtui treffiemme jälkeen oli, että deittini sanoi suoraan mitä mieltä hän on minusta ja mahdollisesta suhteesta kanssani. Olin hyvä tyyppi jne., mutta meistä ei koskaan tulisi paria. Hänellä ei ollut tunteita minua kohtaan. Näin dettimaailma toimii ja minulle on tapahtunut näin aikaisemmin. Mutta tällä kertaa en ollut valmistautunut – todella varmasta olosta oloni muuttui yhtäkkiä kokonaan. Hänen sanansa tuli melkein järkytyksenä minulle.

Minusta ei kannata miettiä liian paljon vanhoja deittejä, mutta tässä tapauksessa en voi olla miettimättä jos treffimme kotikaupungissani oli huono veto. Mitä olisi tapahtunut jos olisimme menneet ravintolaan tai elokuviin? Olisiko suhteemme loppunut yhtä nopeasti silloin? Olisimme ehkä deittailleet vähän kauemmin ja olisin voinut kutsua hänet niille illallisille joita olin suunnitellut.

Jalkapallosta puheen ollen: tänään minusta on melkein mahdotonta olla taktiikka kun deittailee. Ei ole olemassa ohjeita miten seurustella ja deittailla ja siksi joskus voi olla todella vaikea tietää mitä tehdä ja miten edetä deittailussa.

Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta, blogista, ehdotuksia aiheista joista voisin kirjoittaa tai muuta? Kommentoi!