Apua matkan varrella vai huonoja vinkkejä?

Tänään voimme lukea monessa paikassa deittivinkeistä ja on olemassa vaikka kuinka monta kirjaa aiheesta. Auttavatko nämä kirjat todella? Vai eivätkö ne auta ollenkaan, vaan päinvastoin pilaavat vain? Tästä aiheesta päivän blogikirjoitus kertoo.

Ensimmäinen reaktioni kun kuulen deittineuvoista on negatiivinen. Aika yksinkertaisesta syystä – tunnen oloni tyytyväiseksi ja olen tyytyväinen elämääni. Miksi minun pitäisi tehdä kuten ne sanovat? Kai minun pitäisi löytää joku ilman niitä neuvoja?
Luulen kuitenkin että ajattelen vähän naiivisti. Unohdan että rakkaus on erityinen areena omilla säännöillä – että on suosittu töissä tai arvostettu kaveri on tietenkin todella positiivista. Se ei valitettavasti tarkoita että rakkauselämässä menee yhtä hyvin. Se on toinen maailma jossa tarvitaan muita reseptejä.

Siksi voi olla hyvä lukea vähän näitä deittineuvoja. Miten voin vahvistaa sitä kuka olen, ilman että muutun? Kun mietin näitä asioita löysin ruotsalaisen Henrik Fexeuksen kirjan “Konsten att läsa tankar” (“Miten lukea ajatuksia”). Hän antaa esimerkiksi neuvoja miten sinä voit tehdä vahvemman vaikutuksen. En voi sanoa että olisin käyttänyt paljon oppeja jotka opin kun luin kirjan, mutta niitä oli hauska lukea koska olen kiinnostunut psykologiasta. Jos deittielämässäsi ei juuri nyt tapahdu niin paljon – kokeile jotain uutta!

Samaan aikaan täytyy olla varovainen sen suhteen mitä neuvoja uskot. Tunnetuin deitti-/pokailukirja on luultavasti Neil Straussin “The Game”, kirja joka suurinpiirtein kertoo miten nainen vietellään. Olen kuullut paljon The Game:istä, mutta en ole lukenut sitä. Myös aika yksinkertaisista syistä: ensinnäkin masentuisin vähän, lisäksi ymmärrän etten koskaan tekisi niin kuin siinä kirjassa lukee sen jälkeen kun kaverini ovat kertoneet siitä. Niin hyvä näyttelijä en ole.

Yritin silti yksi ilta “game:ata” kun olin sopinut treffit yhden naisen kanssa. Oli kuitenkin aika itsestään selvää ettei siitä tulisi mitään vakavaa suhdetta, ei ainakaan juuri silloin. Kun tulimme ulos ravintolasta otin hänen kätensä ja kävelimme käsi kädekkäin – hänen kätensä oli jäykkä kuin keppi. Kun tulimme metrolle yritin “close:ata” suutelemalla häntä (joka ei onnistunut niin hyvin) ennen kuin metro tulisi.
Fiasko loppui pari päivää myöhemmin kun yritin innoissani saada toisen mahdollisuuden ja yritin selittää hänelle että en ollut oma itseni treffiemme lopussa. Sehän oli totta, mutta kuka haluaa mennä treffeille jonkun kanssa jolla ei vaikuta olla hyvä itseluottamus?

Eli, ole avoin deittineuvoille jotka sopivat juuri sinulle. Unohda muut neuvot. Vai mitä mieltä te olette?